Pyöreän pöydän keskustelu ei lopu ilman äänimerkkiä

4.12.2015 · Leo Kosola

Intohimoista, luontevaa ja leikkaamatonta keskustelua kuuntelee mielellään, oli aihe melkein mikä tahansa. Podcasteille tällainen editoimaton keskustelu on aina ollut tyypillistä, mutta niin myös Radio Suomen Pyöreä pöytä -ohjelmalle, jonka kuvaus lupaa tulista väittelyä.

Joka keskiviikko Ylen radiotalon A5-studion munuaisen muotoisen (!) pöydän ääreen kokoontuu neljä ihmistä perkaamaan ajankohtaisia aiheita. Keskustelijoina on mediassa muutenkin esillä olevia tyyppejä eli Pyöreää pöytää voi pitää eräänlaisena mediaeliitin uutispiirinä.

Keskustelua luotsaa Pauli Aalto-Setälä ja hänen poissaollessaan joko Ruben Stiller tai Pekka Seppänen. Kolmen muun keskustelijan valintaan ei ole mitään kaavaa. Pyöreän pöydän tuottaja Inkeri Kuisma-Tarpila vertaa työtään palapelin rakentamiseen, kun hän yrittää välttää samojen äänien ja kokoonpanojen toistumista. Ydinporukkaan on kuuluvat aiemmin mainittujen lisäksi Kaarina Hazard, Sirkka Hämäläinen, Mika Pantzar, Maija Vilkkumaa, Anu Koivunen, Olavi Uusivirta ja Juha Itkonen.

Pyöreä pöytä on siis suora ajankohtaisohjelma, mutta tunnelma on täysin päinvastainen kuin vaikkapa A-studiossa, jossa kaikki läsnäolijat eivät aina nauti olostaan. Jos Pyöreä pöytä olisi osa jalkapallolähetystä, se olisi se Pasilan suojissa analysoiva seurue ottelun jälkeen, kun muut ovat ensin tehneet likaisen raportoinnin selostuskopissa ja kentän laidalla.

Mikä erottaa Pyöreän pöydän podcasteina syntyneistä ohjelmista? Koska kyseessä on ensisijaisesti radio-ohjelma, se kestää aina puoli tuntia ja jaksot ovat Areenassa vain 30 päivää. Tuottajan mukaan näin on aikanaan sovittu, koska ohjelmassa on freelancereita. Rajoitus ei siis tule tekijänoikeudella suojatun materiaalin käytöstä, ellei Ruben ”kökkötraktori” Stillerin omintakeista tyyliä lasketa sellaiseksi. Näin hän vauhkosi Pariisin terrori-iskujen jälkeisellä viikolla 18.11.2015:

En voi sietää näitä surupoliiseja. –– nämä moraaliset [lyö nyrkillä pöytään] poseeraajat tulevat paikalle, kun Pariisissa on tapahtunut jotain, ja sanovat, että väärin surtu, koska olisi pitänyt surra Beirutia. –– 99 prosenttia heistä ei ole esittänyt mitään reaktiota, kun Beirut tapahtui. Täysin falskia paskaa!

Yksi häiritsevä piirre ohjelmassa on: kymmenen sekunnin välisoitto, joka erottaa aiheet toisistaan. Jokaisen ohjelman kolme keskusteluosiota päättyy samaan tunnariin, joka muistuttaa herätyskellon ääntä, johon ei haluaisi herätä. Monesti keskustelu katkeaa harmillisesti kuin riemukas ilta kapakassa valomerkkiin. Välisoitto valtaa äänimaiseman, ja samalla mikrofonien liu’ut vedetään alas. Tämä saa suoran lähetyksen kuulostamaan kömpelösti leikatulta feikkisuoralta.

Tuottaja Kuisma-Tarpilan mukaan se on aina ollut osa ohjelman konseptia, sillä tunnari on pomminvarma tapa lopettaa keskustelu ja siirtyä seuraavaan aiheeseen. Kuisma-Tarpila muistaa olleensa itsekin kuulijana järkyttynyt siirtymästä, mutta sitten hän aloitti ohjelman tuottajana. Nyt hän saa päättää, mihin väliin tunnari lyödään.

Välisoiton lisäksi ohjelman kuulijoita on häirinnyt keskustelijoiden puhuminen toistensa päälle. Se on huomioitu jopa siinä määrin, että Pyöreän pöydän päällekkäispuhunnasta tehdään paraikaa opinnäytetyötä Helsingin yliopiston suomen kielen laitokselle.

Alkujärkytyksestä huolimatta ohjelmaan jää koukkuun ja sen haluaa kuunnella viikoittain. Pyöreä pöytä viihdyttää parhaiten tuoreeltaan, mutta säilyy avattuna jääkaapissa loppuviikon.

Ohjelman luonnetta kuvastaa pätkä jaksosta Onko raha herkempää kuin ihmiset? (25.11.2015), jossa toisen keskusteluosion lopussa Anu Koivunen toteaa, että tämä on ehdottomasti hänen synkin Pyöreä pöytä -lähetyksensä. Stiller repeää nauruun eikä tahdo saada sanaa suustaan. Pekka Seppänen lupaa korjata tilanteen omalla (ehkä) valoisalla aiheellaan.

Aina rakkaan välisoiton jälkeen Seppänen alustaa. Hän kertoo Volkswagenin tuoreista myyntiluvuista, joiden mukaan kauppa ei juurikaan ole vähentynyt syyskuussa paljastuneen päästövedätyksen jälkeen. Ja itse asiassa Yhdysvalloissa myynti on kasvanut.

Seppänen: Ympäristöasiat ei kiinnosta ihmisiä pätkän vertaa. Mutta koska Volkkarin kurssi on kuitenkin pudonnut, Kaarina Hazard toteaa kuin itsestäänselvyytenä: Raha on herkempää kuin ihmiset.

Syyt Pyöreän pöydän kuuntelemiseen ovat pitkälti samat kuin Noin viikon uutisten, Uutisraportin ja Pressiklubin katsomiseen: suoraa puhetta, mustaa huumoria ja uusia näkökulmia uutisiin.

Leo Kosola on toimittaja, joka tekee opinnäytetyötään podcasteista saadakseen lisää journalismia luureihin.

Kerro mielipiteesi