Kuuntele
Tuplariimin toinen jakso sisältää tunnin verran turinoita siitä mitä räpissä, hiphopissa, R&B:ssä ja popissa on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Millä tavoin edellämainitut genret ovat siirtyneen entistä lähemmäs toisiaan, jopa niin että niitä on vaikea erottaa? Milloin tapahtui muutos siihen, että räpissä voi räpätä tunteista?
Yhtäaikaisesti käsittelemme suuria huolenaiheita, kuten: miksi DMX, Ludacris, The Game, Jadakiss ja muut millenium-vaiheen räppärit eivät ole nykyään enää niin suuria nimiä? Myös tärkeinä kysymyksinä pohdimme milloin Britney Spears alkaa tekemään tropical housea, johon vain lisätään Diplon tuottamat sumutorvet?
Podcast: Play in new window | Download (65.1MB)
Tilaa podcast: Apple Podcasts | Spotify | RSS
Moi!
Mielenkiintoinen aihe tässä. Tätä popin ja rapin joskus vaikeaakin suhdetta muistan pohdiskkelleeni jo joskus noin 15 vuotta sitten. Etenkin siihen aikaan puhuttiin siitä, kuinka räppärin piti pitää ”peli aitona”, mutta kun sitten riittävän moni osti tämän aitouden ja suosion suhteen breikattiin, niin paradoksaalisesti tämä räppäri olikin yht’äkkiä ”sell out” ja liian poppia ”oikeeksi räpiksi”. Näin etenkin, jos räppärin sanoitukset olivat olleet vähänkin kantaaottavia, poliittisia tai vahvasti gangstaa (oikeita jengiyhteyksiä jne.). Ysärilläkin tätä pohdintaa jo ilmeni, mutta vuosituhannen vaihteen jälkeen tämä ristiriita nousi vahvemmin jo pidempään rap-musiikkia kuunnelleiden keskusteluihin, kun rap alkoi saada suurempaa ja suurempaa suosiota esim. MTV:llä.
Heitän teille haasteen tulevaisuuden podcasteja ajatellen. Rap-musiikin ja hiphop-kulttuurin ilmiöiden suhteen on veikkailtu kaikenlaista ”loppua” jo pidemmän aikaan. Tänä päivänä Cheekiä ja JVG:ltä kuuntelevan yläasteikäisen lapsen vanhemmat sanovat ko. musiikkityylin olevan vain ohi menevä buumi, jolle nauretaan joidenkin vuosien päästä. Aivan samaan tapaan räpistä ja hiphopista sanottiin suomihiphop-buumin alettua 2000-luvun alkuvuosina. Homma kuitenkin on vain kasvanut niistä ajoista. Ja aivan samaan tapaan amerikkalaisissa lehdissä veikkailtiin erilaisten hiphop-ilmiöiden olevan hyvin lyhytaikaisia, muutaman vuoden juttuja jo 1990-luvun alkupuolella, kun löysät hiphop-housut aiheuttivat pahennusta ja ihmetystä ja gangstamainen rap sai suosiota molemmilla rannikkoilla.
Eli se haasteeni… tässä tulee: pohtikaa jokin kerta tätä, että miksi tämä rap-musiikin suosion nousu on ollut näin pitkäaikaista? Mihin suuntaan asiat muuttuvat tulevaisuudessa? Uskaltaako sitä edes veikkailla?
-Niko