Suomalaiset podcastit

Tälle sivulle on koottu suomalaiset podcastit. Lisäykset voi ilmoittaa lomakkeella.


Pieni karanteenikirjakerho

Pieni karanteenikirjakerho on podcast, jossa toimittaja Taru Torikka keskustelee joka viikko yhden kotimaisen kirjailijan kanssa tämän teoksista, ympäröivästä maailmasta ja niiden mahdollisesta suhteesta toisiinsa. Taru Torikan toimittamista kirjallisuuskeskusteluista sanottua: "Harvinaisen älykäs haastattelija." - kirjailija Asko S. "Tykkään tavasta jutella ja pohdiskella yhdessä haastateltavien kanssa, kun siihen jää tilaa itsellekin osallistua omassa päässä keskusteluun. Tulee semmonen kiva onnistumisen olo, että ”hei, määkin sain ajatuksen!”" -uskollinen kuuntelija Minna H.

Tilaa podcast: RSS-syöte, iTunes tai Windows Phone. (ohjeet)

Jaksot

Yhteensä 24 jaksoa, joista ensimmäinen julkaistu 21.4.2020.

Osa 22: Anne-Maija Aalto, Korento

Julkaistu 16.9.2020

Pienen karanteenikirjakerhon "lievästi dystooppinen" mutta aavistuksen toiveikas syyskuu jatkuu tulevaisuuteen sijoittuvien romaanien parissa. Anne-Maija Aallon uutuusteos Korento tapahtuu tilanteessa, jossa ilmastokatastrofi on pyyhkinyt maapalloa, ylikansallinen hallinto on ottanut vallan, ja entisessä Japanissa vähäosaisiksi tuomitut osakansalaiset, kuten kirjan kertoja Satomi ja hänen ystävänsä Mai, siivoavat rantoja loputtomasta muoviroskasta viihtyisiksi ajanviettopaikoiksi yläluokalle. Podcastilla Anne-Maija Aalto kertoo prosessista, jolla Satomin ja Main tarina muuttui fantasianovellista meille tunnistettavaan ja pelottavan mahdolliseen tulevaisuuteen sijoittuvaksi romaaniksi. Kirjan kertoja ei tiedä siinä vallitsevasta tilanteesta ja yhteiskunnasta kuin sen siivun, jonka etäiselle saarelleen näkee. Kirjailija taas on rakentanut kokonaisen maailman, jota aikoo valottaa lukijoille eri näkökulmista tulevissa kirjoissa. Aallon romaanit on luokiteltu "nuorten aikuisten kirjoiksi". Vaikuttaako kohderyhmä kirjoittajan työhän, avaako se mahdollisesti erilaisia mahdollisuuksia kuin tyypilliselle oletetulle "aikuislukijalle" kirjoittaminen? Toimittaja Torikka on ollut huomaavinaan, että ns. nuorten nykykirjallisuus kokeilee erilaisia kerrontakeinoja ja luottaa yleisöön keskimääräistä aikuiskirjaa enemmän. Onko nuorten kirjallisuudessa enemmän vapautta, kun aikuiset eivät ymmärrä aina kiinnostua niistä? Anne-Maija Aallon kuva Arto Wiikari, Otava

Osa 21: Emmi Itäranta, Kuunpäivän kirjeet

Julkaistu 9.9.2020

Emmi Itärannan uudessa romaanissa sinkoudutaan planeettojen väliselle kiertoradalle. Vuonna 2168 ihmiskunta on rakentanut siirtokuntiaan eri taivaankappaleille mutta maapallolta tutuista ongelmista ei ole päästy eroon uusissa ympyröissä. Kirjan kertoja Lumi muistaa vielä lapsuutensa Maan. Podcastilla pohditaan kirjan isoja, kirjaimellisesti universaaleja teemoja kuten pakolaiseksi joutuneen ikävää kotiin, jonne ei enää voi päästä. Kirjan maailmankaikkeudessa on näennäisesti ratkaistu ne ongelmat, joihin nyt toivomme teknologian tuovan helpotuksen - maapallon asuinkelvottomuudesta "eettiseen lihatuotantoon" - mutta kuten historiasta opimme, ihmiskunta ei opi historiastaan vaan uusi planeettojenvälinen kolonisaatio tuottaa ja toisintaa eriarvoisuutta, ennakkoluuloja, takapajuisuutta ja omahyväisyyttä. Emmi Itäranta kertoo, miksi Kuunpäivän kirjeet ei kuitenkaan ole puhdas dystopia. Siinä vilkkuu toivonkipinöitä, kuin David Bowie -imitaattorin paljeteissa glam rock -clubin virtuaalisimulaattorissa, ja se vetää scifi-kauhuisen lukijankin mukanaan uusiin, uskottaviin maailmoihin. Tämän podcastin tarjoaa Kustannusosakeyhtiö Teos. Osta Kuunpäivän kirjeet https://verkkokauppa.teos.fi/epages/Teos.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Teos/Products/9789523630871 Emmi Itärannan kuva Liisa Takala

Osa 20: Joel Haahtela, Hengittämisen taito

Julkaistu 2.9.2020

Onnellisten sattumusten seurauksena Pienen karanteenikirjakerhon loppukesä ja alkusyksy jatkuu katoamisten ja löytymisten maailmoissa. Joel Haahtelan pienoisromaaneissa joku katoaa, on kadonnut, ja joku etsii, löytäen ehkä jotain lähinnä itsestään. Kirjailijan mukaan niiden kaikkien nimi voisi olla Katoamispiste. Kahta uusinta teosta, Adèlen kysymystä ja juuri ilmestynyttä Hengittämisen taitoa yhdistää myös kristinuskon mysteeri. Niinpä keskustelemme podcastilla hyvän ihmisen kilvoittelusta, jumalan kaipuusta, hyviiden yhteisöllisestä luonteesta ja armosta. Ja taiteen kyvystä lähestyä muita kuin konkreettista maailmaa, runon läpikultavuudesta ja ohuista paikoista. Kuuntele ja kirkastu! Joel Haahtelan kuva Dorit Salutskij/ Otava

Trailer

Julkaistu 28.8.2020

Pienessä karanteenikirjakerhossa puhutaan tekstien ohella maailmasta ja viisastutaan vahingossa. Tässä Virpi Hämeen-Anttila kertoo 1920-luvun Suomesta, missä Björk-kirjasarja tapahtuu, ja Hannu Väisänen antaa vinkit, joilla itsekukin voi herättää aistinsa, muistinsa ja luovuutensa.

Osa 19: Marisha Rasi-Koskinen, REC

Julkaistu 26.8.2020

Marisha Rasi-Koskisen uusi teos REC (S&S) on mysteeriromaani sanan varsinaisessa merkityksessä. Podcastilla on kuultavissa, että lukija on edelleen vähän ns. tiloissa lukemansa jälkeen. Keskustelemme siitä, miten kirjan tarina on olemassa vain ja juuri siinä muodossa kuin se on romaaniksi viiden vuoden aikana rakentunut, ja miten sen tapahtumat ja henkilöt syntyvät (ja katoavat) kielen myötä. REC on myös psykologinen ja yhteiskunnallinen romaani, mutta sen psykologisuus ja yhteiskunnallisuus ovat jotakin uudenmuotoista ja eri tavalla ilmenevää kuin lukija saattaisi olettaa. "Keskiössä on identiteetti", sen muodostuminen ja hajoaminen, mutta Rasi-Koskinen saa oudosti tämän taidepuheen kliseen eloon, jännittäväksi, surulliseksi, unenomaiseksi. Ainakin itse luen tämän romaanin vielä monta kertaa uudelleen. Tämän podcast-jakson tarjoaa Kustantamo S&S Osta REC https://kustantamo.sets.fi/kirja/rec/ Marisha Rasi-Koskisen kuva Miikka Pirinen

Osa 18: Eino Santanen, Rakas kapitalismi pilkku

Julkaistu 19.8.2020

Pienen karanteenikirjakerhon kapitalismikriittinen loppukesä jatkuu Eino Santasen seurassa. Santasen ensimmäinen proosateos jatkaa osin samoissa aiheissa kuin hänen aikaisemmat runokokoelmansa, ja osin runolle tyypillisinä pidetyin keinoin, mutta se on itsenäinen ja eriskummallinen teos ihmisistä uuden systeemin kiemuroissa, erilaisista selviytymisstrategioista henkilöbrändien ja kasvottomien human resources -labyrinttien kiemuroissa. Keskustelemme podcastilla mm. siitä miten käy uskossaan väkevälle uusliberaalille "voittaja"-subjektille, kun epäily uskonkappaleisiin iskee. Ja miksi satavuotiaat venäläisen formalismin teoriat jatkuvasti uusiutumaan joutuvasta proosasta ovat ajankohtaisia juuri nyt. Ja lopussa ehkä luodaan uutta toivoa jostakin vaihtoehtoisesta olemisen tavasta. Kuuntele! Eino Santasen kuva Stefan Bremer/Teos

Osa 17: Kari Hotakainen, Tarina

Julkaistu 12.8.2020

Pienen karanteenikirjakerhon loppukesä kiihtyy Kari Hotakaisen seurassa. Romaani nimeltä Tarina (Siltala) on tietysti antoisaa räävittävää kertomuskriittiselle kirjallisuuspodcastille. Se kertoo tarinoita (ja toistaa tarinoita joita ihmiset kertovat itsestään) todella suuren rakennemuutoksen läpikäyneestä maasta, missä maaseutu on muuttunut Virkistysalueeksi ja sen tarpeettomat asukkaat pakkomuuttaneet Kaupunkiin, missä he taistelevat mm. asunnoista "tarinatalouden" keinoin. Tarina on hauskaa luettavaa, siinä mm. Muumipeikko brändää supikoiraa, mutta sen herättämistä tunteista päällimmäisin on levottomuus ja huoli. Kirjan rytmi on hengästyttävä. Kari Hotakainen kertoo, miten hyviä työvälineitä henkilökohtainen suru, raivo ja kostonhimo ovat kirjailijalle. Kostonhimo ulottuu niin median tapaan puhua maalaisista kuin lipeviin kulttuuri-ja mediapersooniin. Miten kosto ja raivo taas muuttuvat proosaksi? Tarinan voi lukea yhetiskunnallisena romaanina (ainakin Torikka luki sen niin), mutta sen yhteiskunnallisuus syntyi kirjoittamisen aikana, osin yllätyksenä Hotakaisellekin. Ja lopputulos herätti ensimmäistä kertaa hämmennystä Hotakaisen pitkäaikaisessa kustantajassa Touko Siltalassakin. Meneekö kirjailijalla vähän liian lujaa, ja mihin suuntaan? HUOM. Aikamme korkeammat voimat/ vihamielisen tason kyberhyökkäys tai sitten ihan vaan pätkivä wlan katkaisi keskustelun ennen aikojaan. Pieni karanteenikirjakerho pahoittelee, mutta ehdottaa että luet Tarinan itse ja käyt keskustelun loppuun tekstin kanssa. Kari Hotakaisen kuva Laura Malmivaara/Siltala Tämän podcast-jakson tarjoaa Kustannusosakeyhtiö Siltala Osta Tarina https://www.siltalapublishing.fi/?s=kari+hotakainen+tarina

Osa 16: Pasi Pekkola, Kaikki isäni naiset

Julkaistu 5.8.2020

Pasi Pekkolan neljäs kirja Kaikki isäni naiset (Otava) on toimittaja Torikan kuvailun mukaan "semmonen hyvällä tavalla romaanimainen romaani". Se on eri kertojien äänistä muodostuva kuva perheestä ja yksilöistä, jotka muodostavat ajan mukana muuttuvan perheen. Kukaan kertojista ei välttämättä ole kovinkaan luotettava, jokaisen perheenjäsenen totuus perheestä on erilainen. Pohdimme podcastilla perheen muutoksessa olevia rooleja, sukupuoli- ja muita. Millaista hankausta tapahtuu, kun niitä jaetaan ja otetaan uusiksi? Kuten kirjan nimi antaa ymmärtää, perheen isän naisasiat joutuvat uuteen valoon Me too -aikakaudella. Romaani ei kuitenkaan päästä isää ääneen selittelemään tekojaan, vaan tutkii miten tämän teot, julkinen rooli ja väärinkäytökset vaikuttavat aikuisiin lapsiin ja näiden äitiin. Romaani pakottaa kohtaamaan hankalia kysymyksiä eikä tarjoa yksiselitteisiä ratkaisuja. Pasi Pekkola kertoo myös, miksi hänen teoksissaan äänessä ovat useimmiten naiset. Tämän Pieni karanteenikirjakerho -podcastin tarjoaa Kustannusosakeyhtiä Otava. Osta Kaikki isäni naiset Suomalaisesta kirjakaupasta https://www.suomalainen.com/products/kaikki-isani-naiset

Osa 15: Hannu Väisänen, Märkä turbaani

Julkaistu 29.7.2020

Hannu Väisäsen uusin proosateos on kirjailijan omin sanoin hybridi, kokoelma kertomuksia erään Pariisin La Défensen alueen tornitalon asukkaista, kertojana 13-vuotias Antoine-poika, joka tarkkailee ja näkee kaikkien tarinat, tarkasti mutta tuomitsematta. Mietimme, miksi ihmisen vaatetuksen kuvailu on tärkeää tämän psykologisen ymmärtämisen kannalta, ja miten komiikasta rakentuu tragedia. Keskustelemme mm. siitä, miksi juuri murrosiän kynnyksellä keikkuva nuori on niin erinomainen kertoja, ja miten kirjailijan ja kuvataiteilijan tärkein väline ovat kaikki - viisi tai kuusi - aistia, ja miten niitä kuuluu huoltaa, aktivoida ja käyttää. Märkä turbaani -kirjan ihmiset ovat jatkuvassa lähiyhteydessä toisiinsa, tulitikkuja lainaamassa tai hississä juoruillessaan. Miltä sitä tuntuu lukea koronakriisin pakotettua kaikki erilleen ja leijumaan digiavaruuksissa? Puhumme myös Euroopan ideasta. Hannu Väisäsen kuva Paula Kukkonen, Otava

Osa 14: Elina Backman, Kun kuningas kuolee

Julkaistu 22.7.2020

Podcastin dekkariviikkojen toisessa jaksossa keskustelen esikoisdekkaristi Elina Backmanin kanssa klassisen rikoskirjan rakenuspalikoista. Kun kuningas kuolee (Otava) käyttää perinteisen murhamysteerin keinoja ja luottaa sen hyveisiin, sympaattisesta harrastajaetsivästä epäiltyjen psykologiseen perusteluun. Elina kertoo, miksi sijoitti kirjan tapahtumat nimenomaan suomalaiseen maalaiskesän maisemaan, ja miten hänen oma innokas dekkari- ja true crime -harrastuksensa suodattui kirjan maailmaan ja henkilöiden elämään. Dekkarin lukijan ja kirjoittajan välillä on sopimuksia, joita pitää noudattaa. Juonen pitää yllättää mutta se ei saa pettää. Miten kirjailija kokoaa eri kertojan äänet ja juonenpätkät niin että onnistuu jymäyttäään paatunutta dekkarilukijaa, ja samalla kiinnostumaan henkilöistään ja odottamaan heiltä enemmän? Ja onko true crime vaarallista?

Osa 13: Virpi Hämeen-Anttila

Julkaistu 15.7.2020

Karanteenikirjakerhossa (jonka pitäisi pikkuhiljaa keksiä itselleen uusi nimi, ideoita otetaan vastaan) vietetään dekkariviikkoa: Saat kuultavaksesi tällä viikolla kaksi keskustelua rikoksista kirjoittavien naisten kanssa. Ensimmäisenä on vuorossa Virpi Hämeen-Anttila, jonka herrasmiesharrastajaetsivä Karl-Axel Björk on aistinut zeitgeistia - ja siinä sivussa selvitellyt henkirikoksia - sisällissodasta hitaasti toipuvassa, poliittisen ja muun väkivaltarikollisuuden riivaamassa köyhässä mutta erikoisen kosmopoliittisessa 1920-luvun alun Helsingissä jo seitsemän romaanin ajan. Uusimmassa kirjassa Kalman kevät (Otava) päästään mm. 20-luvulla muodikkaaseen spiritistiseen istuntoon, kun Björkin pitää ratkaista, onko rikkaan sedän kuoleman takana kummitus. Keskustelemme pitkään, miksi juuri 20-luku kiehtoo kirjailijaa. Björk-romaanit etenevät ajassa hitaasti, kuin vossikkakyyti hiljaisen Helsingin kaduilla: nyt ollaan keväässä 1922. Mitä hidas rytmi sallii historioitsija-kirjailijalle? Björkin oma hahmo on tietoisesti luotu erilaisiin risteyskohtiin: Hän on aatelissuvun köyhän haaran jäsen, joka edustaa 20-luvulla (onneksi) vallassa ollutta edistys- ja laillisuussuuntausta virkamiehenä, tuntee sympatioita köyhää kapinoinutta kansaa kohtaan, muttei tunne kuuluvansa oikein mihinkään luokkaan. Björkin ystävissä ja sukulaisissa on kansallismielisiä ja valkoisten sankareita, mutta Kalle itse sukkuloi luontevasti eri yhteisöjen parissa Narinkkatorilta Sörnäisiin. Pohdimme Virpin kanssa sitä, miten kirjailija onnistuu luomaan ajanmukaisia, sisäisesti uskottavia henkilöitä, silloinkin kun ne ajattelevat meidän näkökulmastamme väärin. Miten ajan henki näkyy rikoksissa? Miksi Karl-Axel Björk rakastaa vaatteita ja on niin tarkka ulkonäöstään? Virpi Hämeen-Anttilan kuva Jouni Harala/Otava

EXTRAJAKSO: Suuri jalkapallokerho, Ari Virtanen, Oi Suomi on!

Julkaistu 10.7.2020

Jos maailmanlaajuinen pandemia ei olisi sotkenut kaikkien suunnitelmia, en todellakaan olisi käyttänyt tätä kesää kirjallisuuden ja siitä puhumisen parissa, vaan istunut nenä televisiossa ja netin jalkapalloforumeissa seuraamassa Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen historiallista ensimmäistä arvokisalopputurnausta. Koska EM-kisat ja kiihkeä spekulaatio jouduttiin siirtämään ensi vuoteen, hain lohdutusta arvokisatyhjiöön lukemalla Hesarin jalkapallotoimittaja Ari Virtasen historiikin Huuhkajien matkasta "vaikeuksista voittoon", rähmälläänolon pitkästä ajasta uuden ja oudon Nation Cup -systeemin kautta EM-karsintalohkosta sensaatiomaisesti jatkoon (Oi Suomi on!, HS Kirjat). Kirjallisuuspodcastissa kun ollaan, keskustelemme Arin kanssa erityisesti erilaisista narratiiveista jalkapallon ja suomalaisen maajoukkuejalkapallon ympärillä erityisesti. Suomalaiset futiskannattajat on opetettu kertomukseen, jossa hävitään niille joille pitikin ja jossa hyvän ottelun tunnusmerkki on lopussa saatu pilkku ja kunniakas taistelu itseä parempia vastaan. Pitääkö nyt löytää uusia kertomuksia? Miksi meillä on tarve nähdä kollektiivin keskellä, kentällä ja kentän laidalla sankareita ja kavaltajia? Miten jalkapalloa työkseen seuraava pysyy itsekriittisenä tarinoidensa kanssa, ja miten hän ottaa huomioon jalkapalloa ympäröivän yhteiskunnan ja poliittisen todellisuuden?

Osa 12: Tiina Tuppurainen, Kuvittelen sinut vierelleni

Julkaistu 8.7.2020

Tiina Tuppuraisen esikoisromaanin Kuvittelen sinut vierelleni (Karisto) siivittämänä mennäään 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen helsinkiläisiin lesbopiireihin. Lostarissa ja Naistenbileissä bailaamisen merkityskirjon yhteisöllisen analyysin ohella puhutaan autofiktion asettamista ongelmista, ja miten Tiina Tuppurainen on ne ratkaissut, niin itseään muistuttavan päähenkilön Annin kuin tämän rakkauden, ihailun ja petoksen kohteiden suhteen. Puhutaan paljon myös naisen katseesta ja kumppanin kauneuden jumaloinnista ja sukupuolet ylittävästä visuaalisesta representaatiosta. Miltä tuntuuu olla palvonnan kohde? Miksi Anni tavoittelee niin kiivaasti onnellista, turvallista parisuhdetta ja samalla sabotoi oletettua onneaan tehokkaasti? Miten kirjoittaa uskottavasti pihalla oleva nuori nainen? Voiko romaanihenkilö olla liian "woke"? Kuvittelen sinut vierelleni on rakkausromaani, joka on vahvasti yhteiskunnassa kiinni. Se yhdistelee huumaavia rakastumisen ja seksuaalisuuden löytymisen kokemuksia mm. pohdintaan siitä, miten käy queerin nykymaailmassa, jossa myös homojen oletetaan haluavan keskiluokkaista perhe-elämää. Mietimme sitäkin, onko homoliikkeen historia vaarassa unohtua kun ihmisoikeustaistelu alkaa tuntua voitetulta.

Osa 11: Silja Kejonen, Lähetä minulle ympyrä

Julkaistu 1.7.2020

Asioita, joista ei pysty sanomaan, kohdat, joissa haparoi. Tämän viikon vieraan Silja Kejosen kanssa puhutaan runokokoelmasta Lähetä minulle ympyrä (Gummerus) . Podcastin esittely on lyhytsanainen, sillä en osaa tiivistää, mistä kaikesta puhuimme! Ainakin installaatioiden ja runon tekemisen samankaltaisuuksista, menneisyyden rohkeista naisista, jotka ovat olleet niin omanlaisiaan, etteivät suostu edes meidän jälkipolvien tarkasteluun ja ennakkoluuloihin nätisti, taidekokemusten somejakamisen tärkeydestä, ihanuuden överiksimenemisestä ja karmeudesta, ja siitä miksi ruusu on ruusu on ruusu. Silja Kejosen kuva: Liisa Valonen

Osa 10: Harry Salmenniemi, Uhrisyndrooma ja muita novelleja

Julkaistu 23.6.2020

Kirjakerhon KYMMENES (10!!!) vieras on Harry Salmenniemi, jonka novellikokoelmien kokonaisuus on kerännyt ylistystä ja maailmankirjallisuusvertauksia vakavastiotettavilta kriitikoilta. Uhrisyndrooma ja muita novelleja (Siltala) ehti ilmestyä helmikuussa, muttei ole ainakaan menettänyt ajankohtaisuuttaan. Taru tavoitti Harryn viettämästä minilomaa. Viininjuonnin ja pizzansyönnin jälkivaikutusten ylistämisen lisäksi pohdittiin mm. vauvan ilmestymisen paljastamaa ääretöntä vapautta ja sotaisuuden yleisyyttä kielessä (Torikka lupaa jatkossa yrittää lopettaa esim. poteroihin kaivautumisen). Miksi ne novellien aiheet - kuten ylimielisyydellä ja naisvihalla omia pelkojaan peittelevät "länsimaisen kulttuurihistorian perinteeseen" hirttäytyvät miehet - joita kirjailija on pitänyt aikansa eläneinä ovatkin lukijoille kauhean ajankohtaisia ja omakohtaisia? Opittiinko koronakeväästä mitään muuta kuin banaaleja elämäntaitokliseitä? Kuuntele ja keskustele mukana! Osallistu Kirjakerhon tuottamiseen: https://www.patreon.com/pienikaranteenikirjakerho Hanki Uhrisyndrooma: https://www.siltalapublishing.fi/kirjat/uhrisyndrooma/

Osa 9: Johannes Ekholm, Planet Fun Fun

Julkaistu 18.6.2020

Podcastin yhdeksännessä (9) jaksossa Taru Torikka saa keskustelukumppanikseen vanhan ystävänsä Johannes Ekholmin, jonka kanssa mm. toimitti aikoinaan Radio Helsingin Suurta hesalaista kirjakerhoa. Tällä kertaa keskustelun aiheena on Johanneksen toinen romaani mutta "luopumistrilogian" kolmas osa, Planet Fun Fun (Otava). Se jatkaa edeltäjiensä Graafisen suunnittelun ja Rakkaus niinkun tyylillä, rakentuu "autenttisista" keskustelutaltioinneista, nettiviestittelystä ja muusta materiaalista, mitä nyt taukoamatta toisilleen ja toistensa ohi puhuvat nykyihmiset jättävät jälkeensä, mutta se kurkottaa Ekholmin aiempia kirjoja isompiin kuvioihin, jopa maailmanlaajuisen salaliiton kimppuun. Kirja kommentoi koko ajan itseään ja fiktiivisen romaanin oikeutusta, mutta juuri se tekee siitä vetävän ja kiinnostavan, jopa jännittävän romaanin! Edes tunnin keskustelussa ei ehdi kuin raapaista osaa Planet Fun-Funin teemoista, mutta joitakin kuitenkin. Tervetuloa mukaan keskusteluun! Podcastissa keskustellaan Kertomuksen vaarat -tutkimusprojektista https://kertomuksenvaarat.wordpress.com/ Johannes Ekholmin kuva Helen Korpak/ Otava

Osa 8: Milja Sarkola, Pääomani

Julkaistu 9.6.2020

"Kokemus vapaudesta on suurimpia etuoikeuksia." Pienen karanteenikirjakerhon viikon vieraana kuullaan Milja Sarkolaa, jonka romaani Pääomani pakottaa henkilönsä ja lukijansa tarkastelemaan äärimmäisen ajankohtaista aihetta, etuoikeuksia. Myös vähän uudesta ja epämieluisasta kulmasta, tai ainakin minua se haastoi ja hankasi! Pääomani päähenkilö, lakkaamatonta monologian ylläpitävä Cecilia on Milja Sarkolaa muistuttava hahmo, varakkaan suomenruotsalaisen kulttuuriperheen vesa, teatterin ammattilainen joka kirjoittaa autofiktiivistä romaania, ja laskee kaikkea, niin omaisuuttaan kuin hyvinvointinsa muita merkkejä. Kuitenkaan Pääomani ei ole autofiktiota. Pohdimme, miten näkökulman rajaus ja kirjan henkilön ikävimpien piirteiden liioittelu auttaa sanomaan jotain sellaisista hankalista aiheista kuin luokka, vapaus, varallisuus. Cecilia on suomalaisen taiteilijahierarkian nykykäytännöissä etuoikeutettu, mutta se ei tarkoita etteikö teatterin, taiteen ja rahoituksen kriisi ulottuisi hänenkin elämäänsä. Cecilia tasapainottelee "porvarillisen hyveen" perinnön, ahkeruuden sisäsyntyisen vaatimuksen ja asemaan liittyvien vastuiden kanssa - ja kadehtii downshiftaavia, kokeelliseksi ryhtyviä, pienillä apurahoilla eläviä kollegojaan, joita ei paina velvollisuus huolehtia, että Pääomaa - kulttuurista ja taloudellista - saanut jättää jälkeensä niitä yhtä paljon seuraaville polville. Pohdimme "luokattoman maamme" näkymättömiä luokkia, ja sitä, miksi nyt on kiinnostavaa katsoa porvarillisuutta sisältä käsin. Mietin lukiessani monta kertaa, että miksi romaani kehtaa pyytää minua kiinnostumaan etuoikeutetun, porvarillisen ja raivostuttavan varovaisen taiteilijan elämästä, onhan täällä muitakin jotka eivät pääse ääneen, mutta jotenkin se onnistuu vakuuttamaan joka kerran tarpeellisuudestaan. Pieneen karanteenikirjakerhoon on salakavalasti muodostunut jatkumoita. Näköjään mua kiinnostavat tänä keväänä erityisesti porvariromaanit, kulttuuripiirien ihmisten elämä ja epämiellyttävät naispäähenkilöt! Kiinnostavaa kuulla, mitä te muut ajattelette Pääomastani! Jos olet pitänyt Rachel Cuskin Ääriviivoista ja muista romaaneista, saatat löytää tästä jotakin samaa fiilistä. Pääomani on myös Q-teatterin esitys, se palaa lavalle syksyllä! Itse ainakin haluan kirjan luettuani nähdä myös toisen, ehkä tarinan komediallisia puolia enemmän painottavan version aiheesta! Milja Sarkolan kuva: Jarkko Mikkonen Hanki Pääomani-romaani: http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2020-kev%C3%A4t/p%C3%A4%C3%A4omani.html Liput Q-teatterin esitykseen: https://www.q-teatteri.fi/paaomani/ Tule mukaan tukemaan ainutlaatuisia kirjallisuuskeskusteluja ja Pientä karanteenikirjakerhoa https://www.patreon.com/pienikaranteenikirjakerho

Osa 7: Helmi Kajaste, Rakenna kärsi ja unhoita

Julkaistu 3.6.2020

"Unohtaminen ei ole muistin virhe, vaan tarpeellinen ominaisuus." Tällä kertaa kohtaamme Helmi Kajasteen, joka on paitsi elokuvahullu, korjausrakentamiseen perehtynyt arkkitehti, myös monelle tuttu rap-hahmona Draama-Helmi. Mielestäni kaikkea Helmin taiteellista tuotantoa - musiikkia, esseekirjaa ja sen kuvitusta - yhdistää elokuvallisuus ja viitteellisyys, jonkinlainen impressionistinen lähestymistapa. Keskustelemme siitä rajasta, miten voi kommunikoida ajatuksiaan elokuvien ja muun taiteen kautta muille ja tulla ymmärretyksi ilman että selittää liikaa. Helmin viitteenomaiset esseet viipyvät tuhon ja jälleenrakentamisen teemoissa, ja keskustelu viipyy Grey Gardens -dokumenttiklassikon rappiotunnelmissa sekä Chantal Akermanin kotia ja kodin kaipuuta käsittelevien "ihanan arkisten" elokuvien tunnelmissa. Puhumme myös käsitöiden ja askartelun tärkeydestä - varsinkin kaltaisillemme ihmisille, jotka eivät oikein osaa tehdä niitä. Oksasenkatu 11:een (Helsingin Töölössä) aukeaa 4.6. näyttely, jossa pääsee tutustumaan paitsi Helmi Kajasteen kirjan kuvituspiirroksiin, myös hänen anarkistisesti rakentamiinsa pienoismalleihin!

0sa 6: Pihla Hintikka, Hetken Pariisi on meidän

Julkaistu 26.5.2020

Pienen karanteenikirjakerhon kuudennessa jaksossa Taru Torikan kanssa keskustelee Pihla Hintikka, Pariisiin kotiutunut toimittaja, joka on myös työskennellyt mallina ja kirjoittanut ranskaksi kaksi feminististä tietokirjaa raskaudesta ja lastenkasvatuksesta. Hänen esikoisromaaninsa Hetken Pariisi on meidän (Otava) sijoittuu melko tiukkarajaisesti siihen etuoikeutettuun Pariisiin, missä työskennellään muoti- ja taidealoilla, eletään Marais’sa ja shopataan Colettella. Kuitenkin glamourin ja pariisitarten huolettoman eleganssin alla on paineita ja huolia, ympäröivän maailman kriisit - kuten maahanmuutto ja Ranskan koveneva suhtautuminen siihen - valuvat ja vaikuttavat eliitinkin elämään. Itse muotimaailma ja taide-elämä on muutoksessa. Kirja seuraa kolmen eri-ikäisen päähenkilönaisen elämää vuonna 2015. Miksi juuri näiden naisten, selviää keskustelussa. Pihlan ja Tarun keskustelu rönsyilee naisten intohimojen kohteissa: muodin tärkeydessä yhteiskunnan, taiteen ja talouden leikkauspisteissä, siitä taiten kirjoittamisen vaikeudessa, harvinaisuudessa ja tärkeydessä, ranskalaisen feminismin traditiosta ja nykytilasta, pariisitar-myytistä… Mietimme taiteen ja muodin luojien tapaa ammentaa yhetiskunnan virtauksista ainesta työhönsä, ja kuka oikein toimii moraalisesti suhteessa paperittomiin pakolaisiin tai kertakäyttöisen oloisiin, vaihdettavissa oleviin "mallityttöihin". Romaanin tapahtumahetkellä ranskalainen yhteiskunta on myllerryksen alussa, sen käsittelemät aiheet ovat muuttuneet aina vain ajankohtaisemmiksi. Voit tukea ja tilata podcastia https://www.patreon.com/pienikaranteenikirjakerho Keskustelussa mainitaan mm. seuraavat teokset: Annastiina Heikkilä, Bibistä burkiniin eli totuuksia ranskatar-myytin takaa (S&S, 2018 https://kustantamo.sets.fi/kirja/bibista-burkiniin/ Virginie Despentes, King Kong -tyttö (suom. Lotta Toivanen, Like 2008) https://like.fi/kirjat/king-kong-tytto/

Osa 5: Piia Leino, Yliaika

Julkaistu 19.5.2020

Taru Torikka ja Piia Leino keskustelevat Leinon tuoreesta romaanista Yliaika, josta koronakevät poikkeustiloineen teki entistäkin ajankohtaisemman ja pelottavan enteelliseltä tuntuvan. Yliajassa eletään vuotta 2052, jolloin Suomi on ratkaissut hyvinvointivaltion kustannusongelmat ja purkanut eläkepommit poistamalla yli 75-vuotiailta kansalaisoikeudet. Vanhusten vaihtoehtoina on paperiton pakolaisuus tai "vapaaehtoinen" exitus. Romaanin alussa Lex 75:n pääarkkitehti, entinen ministeri ja pitkän linjan menestyjä Annastiina Kankaanrinta valmistautuu omaan tyylikkääseen poistumiseensa, mutta täydellinen viimeinen ele ei sujukaan suunnitelmien mukaan. Hyvän dystopian tavoin Yliaika näyttää lukijan oman ajan tarkasti poistamalla todellisuudesta jotain oleellista. Leino ja Torikka pohtivat, miksi järjetön ja epäinhimillinen ihmisoikeuksien riistokin saadaan perusteltua kansalle, kun taitava poliitikko käyttää hyväksyttyä, näennäisen rationaalista "talouden kieltä". Vaikka romaanin lähtökohta kuulostaa hullulta, jo koronakriisi on näyttänyt, miten senioreita käsitellään mediassa ja politiikan kielessä joukkona, jota on holhottava, huollettava ja hallittava, ei ihmisinä joilla on itsemääräämisoikeus. Podcast miettii, miksi kansa on helppo saada uskomaan yhden totuuden talouspuheeseen, ja miksi media epäonnistuu tehtävässään havainnollistaa miten asiat liittyvät toisiinsa. Miksi spektaakkeliyhteiskunta ja tunnekuohu vain kiihtyy samalla kun kuvittelemme elävämme entistäkin rationaalisempaa aikaa? Miksi nelikymppisten päättäjien ja kansalaisten on mahdotonta kuvitella itsensä vanhukseksi ja avuntarvitsijaksi? Olemmeko taloutta varten vai voisiko valtio olla meitä varten? Onko empatialle mahdollisuuksia? Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan! Kuuntele ja jaa! #pienikaranteenikirjakerho Voit tukea Pienen karanteenikirjakerhon tekemistä ryhtymällä podcastin kaveriksi osoitteessa https://www.patreon.com/pienikaranteenikirjakerho

Osa 4: Jan Forsström, Aikuisia ihmisiä

Julkaistu 12.5.2020

Pienen karanteenikirjakerhon neljännessä jaksossa toimittaja Taru Torikka keskustelee kirjailija Jan Forsströmin kanssa tämän proosakirjasta Aikuisia ihmisiä. Forsström on myös elokuvantekijä, joten Torikka tivaa häneltä lyhytproosan ja leffan mahdollisesta sukulaisuudesta, lyhyiden tekstiepisodien kerrontakeinojen ja rakenteellisten ratkaisujen "elokuvallisuudesta". Aikuisia ihmisiä sijoittuu nyky-Helsingin taide- ja kulttuuripiireihin, ja Forsström näyttää terävästi ironisia siivuja ikuisten lupausten ja entisten nuorten elämästä. Voiko kirjailijan katse olla yhtäaikaa julma ja lempeä? Miksi kirjailijan on helpompi eläytyä naishahmojensa ajatuksiin, kun miehet tahtovat lipsahdella karikatyyreiksi itsestään? Keskustelussa sivutaan myös "matalapalkkaelittin" poliittisia ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia ja ikävöidään Coronan baaritiskille, missä jokainen on oman, semi-syvällisen art house -elokuvansa päähenkilö. Sinäkin voit liittyä meidän pöytään! (Jan Forsströmin kuva Stefan Bremer)

Osa 3: Philip Teir, Neitsytpolku

Julkaistu 5.5.2020

Pienen karanteenikirjakerhon kolmannessa jaksossa toimittaja Taru Torikka keskustelee kirjailija Philip Teirin kanssa tämän romaanista Neitsytpolku. Keskustelussa pohditaan suomenruotsalaisen omaelämäkerrallisen kaunokirjallisuuden pitkää jatkumoa, miten Neitsytpolku asettuu Tikkasten, Donnerin ja Kihlmanin rinnalle tai sitä vastaan. Miten nykypäivän kirjailija ratkaisee omasta ja läheisten elämästä kirjoittamisen eettiset ongelmat? Puhutaan paljon myös huonosta omastatunnosta, Sally Rooneysta, Rachel Cuskista, villapaidoista ja rakastumisesta.

Osa 2: Anu Kaaja, Katie-Kate

Julkaistu 28.4.2020

Pienen karanteenikirjakerhon toisessa jaksossa toimittaja Taru Torikka keskustelee kirjailija Anu Kaajan kanssa tämän romaanista Katie-Kate. Keskustelu sukeltelee Katie-Katen aiheissa (prinsessat, porno, kohukaunottaret, julkkisteollisuus, Englannin kuningashovi) ja niiden risteymissä, villisti kuin romaani itse. Podemme ja puramme sisäistettyä naisvihaamme, ennakkoluulojamme ja prinsessaunelmiamme. Tervetuloa mukaan!

osa 1: Tommi Melender, Poika joka luki Paavo Haavikkoa

Julkaistu 21.4.2020

Pienen karanteenikirjakerhon ensimmäisessä jaksossa toimittaja Taru Torikka keskustelee kirjailija Tommi Melenderin kanssa tämän uudesta esseeteoksesta Poika joka luki Paavo Haavikkoa. Esseiden aiheet ulottuvat ilmastokriisistä uskonkriiseihin, sosialidemokratiasta vaarallisiin kirjailijoihin. Melender ei tarjoa helppoa lohtua vaan pakottaa lukijan, mutta myös esseeminänsä menemään päin vaikeita asioita. Versoaako siitä jotain uutta toivoa? Kuuntele ja päätä itse.

Takaisin podcastien listaan