Suomalaiset podcastit

Tälle sivulle on koottu suomalaiset podcastit. Lisäykset voi ilmoittaa lomakkeella.


Pieni karanteenikirjakerho

Pieni karanteenikirjakerho on podcast, jossa toimittaja Taru Torikka keskustelee joka viikko yhden kotimaisen kirjailijan kanssa tämän teoksista, ympäröivästä maailmasta ja niiden mahdollisesta suhteesta toisiinsa. Taru Torikan toimittamista kirjallisuuskeskusteluista sanottua: "Harvinaisen älykäs haastattelija." - kirjailija Asko S. "Tykkään tavasta jutella ja pohdiskella yhdessä haastateltavien kanssa, kun siihen jää tilaa itsellekin osallistua omassa päässä keskusteluun. Tulee semmonen kiva onnistumisen olo, että ”hei, määkin sain ajatuksen!”" -uskollinen kuuntelija Minna H.

Tilaa podcast: RSS-syöte, iTunes tai Windows Phone. (ohjeet)

Jaksot

Yhteensä 58 jaksoa, joista ensimmäinen julkaistu 21.4.2020.

FutisExtrapaavoarhinmäki

Julkaistu 6.7.2021

Jalkapallo on urheilulajeista erityisasemassa myös kirjallisuudessa ja filosofiassa, metaforien kenttä joka on venynyt niin kaikkien poliittisten suuntausten tarpeisiin kuin "kansallisten" erityispiirteiden kuvitteluun ja kuvittamiseen. Se on lähes alusta asti nähty fyysisen pelin lisäksi leikin, ajattelun ja estetiikan prismojen läpi. Suomalaisille kannattajille jalkapallo on toiminut romantiikan ja kaukokaipuun välineenä, antanut mahdollisuuden toistuviin toivon ja turvallisen pettymyksentunteen, yhteisen ulkopuolisuuden kokemuksiin - sekä nyt aivan uuteen tunteeseen, jossa ollaan jo aivan kansainvälisen menestyksen kynnyksellä. Ei siis ihme, että jopa kertomuskriittinen Pieni karanteenikirjakerho rakastaa futista ja futisnarratiivien tarkastelua. EM-kisojen viimeisen viikon kunniaksi jalkapallovieraita on kaksi kappalein. "Futistohtori" Sami Kolamon kanssa keskustellaan hänen teoksestaan Jalkapallon kauneus (Aviador). Siinä Kolamo löytää paitsi suuresti ihaillun "kauniin pelin" ja jogo boniton brasilialaiset taiteilijayksilöt, myös tarpeenmukaista kauneutta kaupunkirakentamisessa, johon klassiset stadionit solahtavat kuin tehdastyöläisen vapaa lauantai-iltapäivä. Futiksessa on alusta asti törmännyt vähintään kolmen luokan Maku, ja sen karnevalismi on innoittanut niin 20-luvun wieniläiskahviloiden esteettejä kuin Borgesia ja Ecoa. Jalkapallokannattaja Paavo Arhinmäki kertoo kirjoittamastaan maajoukkuefanin muistelmakirjasta, johon onneksi pääsee valumaan myös muuttuvan maailman kuvausta ja kritiikkiä, ovathan Suomen miesten A-maajoukkueet päässeet karsimaan ja kärsimään erilaisissa Euroopan politiikan polttopisteissä viimeisten vuosikymmenten ajan. Nationalismi näyttää rumimpia puoliaan monissa futiskatsomoissa, mutta miksi suomalaiskannattajakatsomo on enimmäkseen hyvähenkinen yhteisö, jossa kentän ulkopuolinen status menettää merkityksensä? Puhumme epäonnistumisiin tottumisen romantiikasta mutta myös siitä, mitä kansalaisyhteiskunta ja demokratia mahtaa aina vain ahneemmille UEFA:lle ja FIFA:lle.

FutisExtrasamikolamo

Julkaistu 6.7.2021

Jalkapallo on urheilulajeista erityisasemassa myös kirjallisuudessa ja filosofiassa, metaforien kenttä joka on venynyt niin kaikkien poliittisten suuntausten tarpeisiin kuin "kansallisten" erityispiirteiden kuvitteluun ja kuvittamiseen. Se on lähes alusta asti nähty fyysisen pelin lisäksi leikin, ajattelun ja estetiikan prismojen läpi. Suomalaisille kannattajille jalkapallo on toiminut romantiikan ja kaukokaipuun välineenä, antanut mahdollisuuden toistuviin toivon ja turvallisen pettymyksentunteen, yhteisen ulkopuolisuuden kokemuksiin - sekä nyt aivan uuteen tunteeseen, jossa ollaan jo aivan kansainvälisen menestyksen kynnyksellä. Ei siis ihme, että jopa kertomuskriittinen Pieni karanteenikirjakerho rakastaa futista ja futisnarratiivien tarkastelua. EM-kisojen viimeisen viikon kunniaksi jalkapallovieraita on kaksi kappalein. "Futistohtori" Sami Kolamon kanssa keskustellaan hänen teoksestaan Jalkapallon kauneus (Aviador). Siinä Kolamo löytää paitsi suuresti ihaillun "kauniin pelin" ja jogo boniton brasilialaiset taiteilijayksilöt, myös tarpeenmukaista kauneutta kaupunkirakentamisessa, johon klassiset stadionit solahtavat kuin tehdastyöläisen vapaa lauantai-iltapäivä. Futiksessa on alusta asti törmännyt vähintään kolmen luokan Maku, ja sen karnevalismi on innoittanut niin 20-luvun wieniläiskahviloiden esteettejä kuin Borgesia ja Ecoa. Jalkapallokannattaja Paavo Arhinmäki kertoo kirjoittamastaan maajoukkuefanin muistelmakirjasta, johon onneksi pääsee valumaan myös muuttuvan maailman kuvausta ja kritiikkiä, ovathan Suomen miesten A-maajoukkueet päässeet karsimaan ja kärsimään erilaisissa Euroopan politiikan polttopisteissä viimeisten vuosikymmenten ajan. Nationalismi näyttää rumimpia puoliaan monissa futiskatsomoissa, mutta miksi suomalaiskannattajakatsomo on enimmäkseen hyvähenkinen yhteisö, jossa kentän ulkopuolinen status menettää merkityksensä? Puhumme epäonnistumisiin tottumisen romantiikasta mutta myös siitä, mitä kansalaisyhteiskunta ja demokratia mahtaa aina vain ahneemmille UEFA:lle ja FIFA:lle.

Osa 52: Aura Sevón, Okulovulva

Julkaistu 30.6.2021

Pienessä karanteenikirjakerhossa luetaan ja keskustellaan tällä viikolla naisen katseesta, naiskirjoittamisesta, ranskalaisista feministisistä teoreetikoista ja siitä, miten hienosti kaikki tämä voi näkyä ja tuntua suomalaisessa romaanissa. Aura Sevón, joka on tutkinut ja kääntänyt mm. Hélène Cixous'ta, on kirjoittanut Okulovulva-teoksensa kudelmaksi esseetä ja kokemuksellista, runonkin keinoja käyttävää fiktiota. Puhumme siitä, miten teoria muuttuu taiteeksi, ja mitä oikein tarkoitetaan, kun puhutaan "naiskirjoittamisesta" (vihje: ei esimerkiksi kirjailijan tai lukijan "olemuksellista" sukupuolta), ja mihin muihin suuntiin kuin eurooppalaisen taideromaanin älylliseen perinteeseen voisi itse kukin kurotella. Toimittajan huomautus: Lainasin noin 76 % ajatuksistani Virpi Alasen kirjoittamasta Okulovulva-kritiikistä, Suomen Kuvalehden numerosta 24/2021, https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/kirjat/kirja-arvio-aura-sevonin-okulovulva-havainnoi-maailmaa-naiskatseella-kokeellinen-teos-vaatii-lukijalta-tiedostavaa-lasnaoloa/ Aura Sevónin kuva Heli Sorjonen, Aviador

Osa 51: Jyrki Lehtola, Tunteista

Julkaistu 16.6.2021

Tällä viikolla keskustelen Jyrki Lehtolan kanssa Tunteista. Kirja on kokoelma trans-esseitä, podcastista saattaa selvitä, mitä lajityyppi pitää sisällään. Ainakin pohditaan etiikka vs. estetiikka -kysymyksiä. Kuuntele itse! Ehkä saat ajatuksen, tai sellaiseksi luettavan Tunnekokemuksen. Tämä jakso kuuluu vahingossa muodostuneeseen kokonaisuuteen "alkukesän kiivailu", kuuntele myös Antti Hurskaisen ja Silvia Hosseinin vierailut, joihin tässäkin usein viitataan. Vekkulin Jyrki Lehtolan kuva Jorma Puranen, Siltala.

Osa 50: Antti Hurskainen, Kuihtuminen

Julkaistu 11.6.2021

Pienessä karanteenikirjakerhossa ollaan tällä kertaa "kevyissä kesätunnelmissa", eli hikoillaan painostavassa helteessä ja odotetaan vapauttavaa ukkoskuuroa esseistinä tunnetun Antti Hurskaisen kanssa. Nyt käsittelyssä on Hurskaisen toinen romaani, Kuihtuminen, joka on jo ehtinyt aiheuttaa pienimuotoista myrskyä "kirjallisuusmaailmana" tunnetussa vesilasissa. Puhutaan siitä, miksi kirjailija päätti siirtää esseenä alkaneen kiukun ja pettymyksen purskauksen romaaniksi, ja miten kirjailija leikkii "minän" ja romaanin päähenkilön yhtäläisyyksillä, saati muilla yhtäläisyyksillä todellisten, nimettyjen ihmisten ja romaanihenkilöiden välillä. Puhumme vanhenemisen ja kuihtumisen kauheudesta ja kiehtovuudesta ja vanhasta Jörn Donnerista ostamassa kalaa torilta ja dokumentoimassa ruumiintoimintojaan. Kuihtumisen päähenkilö on läpeensä (korkea-)kirjallinen hahmo, joka vihaa ja halveksuu kertomuksia, viihdettä ja banaalia hyvää elämää, ja niitä tuottavia/tuotteistavia nykykirjailijoita. Samalla hän ei malta olla kehittelemättä kertomuksia jokaisen kohtaamansa ihmisen elämästä tai sortumatta kliseisimmän dekkaristin tehokeinoihin. Mietimme, onko kertojan elitistisissä ajatuksissa mitään intoa, ja onko kaikessa taustalla pettymys itseen. Antti Hurskaisen kuva Laura Malmivaara, Siltala

Osa 49: Pauliina Vanhatalo, Tuntemani maailma

Julkaistu 31.5.2021

Tuntemani maailma on päätösteos Pauliina Vanhatalon omaelämäkerrallisessa, esseemäisessä trilogiassa. Keskustelemme siitä, miten kolmen kirjan kokonaisuus syntyi, ja miksi Keskivaikea vuosi, Toinen elämä ja Tuntemani maailma EIVÄT ole autofiktiota. Tuntemani maailma puhuu paljon rajoista, rajaamisesta ja rajattomuuden ongelmista, ja Pauliina Vanhatalo kertoo miten kirjailija rajaa omasta elämästä ja itsestään kirjallisuutta ja päähenkilön. Puhumme empatian ongelmista ja siitä, onko psykopaatteja muuten kuin kollektiivisessa mielikuvituksessa, keinona ulkoistaa paha meistä hyviksistä! Pauliina Vanhatalon kuva Maiju Pohjanheimo/S&S

Osa 48: Silvia Hosseini, Tie, totuus ja kuolema

Julkaistu 20.5.2021

Pienessä karanteenikirjakerhossa vierailee tällä viikolla kirjailija, opettaja ja kirjallisuustoimittaja Silvia Hosseini. Puhumme hänen esseekokoelmansa Tie, totuus ja kuolema teksteistä ja aiheista - mm. matkallaolosta, Matkalla-romaanista, kirjallisuuskaanoneista ja niiden "feministisestä" nykykritiikistä ja sen ongelmista, uusliberaalista talous- ja luokkajärjestelmästä ja mitä Jane Austen voi siitä paljastaa, ulkoa-annetuista identiteeteistä, linnuista, surusta ja siitä, mitä on oikeasti kirjoittaa jälkikolonialistista ja ruumiillista tekstiä. Hosseini käyttää kirjassaan eri tyylilajeja ja rekistereitä, leikkii Montesquieulla ja listaamalla. Osaako nopeisiin kannanottoihin tottunut nykylukija lukea esseetä, joka ei ole mielipidekirjoitus eikä lehtikolumni, vaan jotain ihan muuta? Kuuntele ja valmistaudu muuttamaan asentoa/asennetta! Silvia Hosseinin kuva Liisa Valonen, Gummerus

0sa 47: Katriina Lehto-Bleckert, Tulisielut

Julkaistu 7.5.2021

Tällä kertaa Pieni karanteenikirjakerho reissaa Berliiniin ja hulluun vuoteen 1968. FT Katriina Lehto-Bleckert on tutkinut maan poliittista lähihistoriaa ja etenkin radikaalia opiskelijaliikettä vuosia, hänen väitöskirjansa käsittelee Ulrike Meinhofin ajattelua, hahmoa ja toimintaa. Tälläkin kertaa puhumme perusteellisesti Meinhofista ja häntä ympröivästä "mysteeristä": Miksi arvostettu vasemmistolainen kulttuurivaikuttaja, jonka feministiset tekstit paljastavat edelleen ajankohtaisia ongelmia naisten ja lapsien asemassa, ja joka oli ennenkaikkea kiinnostunut maailmanrauhasta ja internationalismista, tarttui 70-luvun alussa aseisiin ja muuttui jahdatuksi terroristiksi. Ja miten ainakin yhtä vihaisesta Joschka Fischeristä puolestaan tuli samoista aatteellisista lähtökohdista vihreän liikkeen johtohahmo ja arvostettu valtapoliitikko? Vuoden 1968 ja sen jälkeisessä liikehdinnässä on paljon tuttua nykyhetkeen verrattuna, ylimitoitetusta poliisiväkivallasta ja terrrorismilainsäädännöstä alkaen. Toisaalta "terroristi"-käsitteen sisältö on muuttunut viime vuosikymmeninä. Pohdimme, mitä sillä milloinkin tarkoitetaan ja olisiko keskustelussa syytä osata erotella tarkemmin omaisuuteen, sotilaallisiin kohteisiin ja toisaalta tavallisiin kansalaisiin (ja ilman kansalisuutta oleviin) tehtävä väkivalta. Lehto-Bleckert valottaa Saksan liittotasavallan politiikan nykytilaa, ja miten Fischerin perintö näkyy asemaansa vahvistavissa nyky-Vihreissä. Mietimme myös, miksi puolen vuosisadan takaisista tapahtumista on vielä niin vähän tutkimusta ja julkista keskustelua jopa Saksassa, joka kuitenkin on tottunut käymään historiansa synkimpien puolien kimppuun. Eikö juuri nyt olisi tilausta eurooppalaisen, jopa terrorismiksi yltyneen poliittisen radikalismin historian perusteelliselle avaamiselle? Onneksi kuitenkin on suomalainen historiantutkija Berliinissä! Suosittelen, että luet myös Katriina Lehto-Bleckertin aiemman teoksen, Ulrike Meinhof - lähemmäs totuutta, ei todellisuutta.

Osa 46: Olli Löytty, Jäähyväiset kotimaiselle kirjallisuudelle

Julkaistu 29.4.2021

Kotimaisen kirjallisuuden dosentti Olli Löytyn provosoivasti nimetty esseekokoelma ja sen vastaanotto on ehtinyt aiheuttaa pienimuotoisen kirjakevätmyrskyn. Löytty kirjoittaa kyllä kirjallisuuden rasismista ja pohtii mahdollisia esimerkkejä suomalaisissa romaaneissa, ja kyseenalaistaa muiden kuin suomen- ja ruotsinkielisten, Suomessa elävien ja kirjoittavien kirjailijoiden sulkemista ulos kirjailijajärjestöistä, mutta hyvän esseekokoelman tavoin Jäähyväisistä kotimaiselle kirjallisuudelle löytyy enemmän avointa ajattelua ja ajatusten kehittelyä kuin jyrkkiä väitteitä joita siitä on ehkä tahdottu lukea. Pienessä karanteenikirjakerhossa mennään taas juupas-eipäs-väittelyn ohi ja pohditaan ääneen Löytyn esiin nostamia aiheita ja niiden aiheuttamia reaktioita. Miksi rasismista puhuminen aiheuttaa niin kovan siilipuolustuksen (huolimatta siitä, syytetäänkö ketään rasismista), ja onko kaunokirjallisuus essee mukaanlukien juuri siksi niin hyvä väline lähestyä arkaa aihetta? Puhumme paljon arabiaksi kirjoittavan Hassan Blasimin ja hänen suomentajansa Sampsa Peltosen asemasta uuden kotimaisen kirjallisuuden tekijöinä. Voit kuunnella keskusteluni Sampsa Peltosen kanssa https://soundcloud.com/kirjakerho/osa-29-kaantajat-aanessa-sampsa-peltonen Pienen karanteenikirjakerhon vapaat keskustelut ja olemassaolon mahdollistaa Teos. Osta Jäähyväiset kotimaiselle kirjallisuudelle http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2021-kev%C3%A4t/j%C3%A4%C3%A4hyv%C3%A4iset-kotimaiselle-kirjallisuudelle.html Olli Löytyn kuva Liisa Takala

Osa 45: Anton Monti, Minne menet, Italia?

Julkaistu 21.4.2021

Kirjailija, tutkija Anton Monti murtaa lukijan hellimiä Italia-myyttejä ja ennakkoluuloja kirjassaan Minne menet, Italia? Teos lähestyy Italiaa monesta kulmasta, ruokakulttuurista vanhusten asemaan ja popkulttuurihahmoihin, lukijalle hahmottuvat niin Italian poliittinen ja taloudellinen lähihistoria kuin muutkin maan nykytilaan johtaneet kehityskulut. Keskustelemme Anton Montin kanssa Berlusconista ja populismin väärinymmärretyistä mahdollisuuksista, Viiden Tähden liikkeestä ja maailman kuivimmasta supermiehestä Mario Draghista. Pohdimme myös, mihin Italiasta katosivat nuoriso ja vanha kunnon vasemmisto. Toimittaja opettelee lausumaan 'Ndrangheta-rikollisjärjestön nimen edes auttavasti oikein. Piirtelemme myös varovaisia tulevaisuudenkuvia pandemia-ajan jälkeiseen Italiaan. Tule mukaan! Anton Montin kuva Miikka Pirinen/Kustantamo S&S

Osa 44: Mikael Agricola -palkittu Tero Valkonen

Julkaistu 16.4.2021

David Foster Wallacen tuhatsivuista, moneen suuntaan ja erilaisiin rekistereihin, alaviitteisiin ja tasoihin loikkivaa Infinite Jest -romaania on pidetty jopa mahdottomana kääntää. Tero Valkonen tarttui toimeen ja tulos ansaitsi vuoden Mikael Agricola -palkinnon. Podcastilla Valkonen kertoo, miten tämän romaanin kääntäjäksi kypsyminen on vaatinut parinkymmenen vuoden aikana kertyneen ammattitaidon - vaikka hän ajatteli pystyvänsä kääntämään sen jo vuosituhannen vaihteessa. Kuulet myös, mitä yhteistä on latinotanssien opiskelulla ja käännöstyöllä, miten englanninkielen eri sosiaaliset ja alueelliset rekisterit suomentuvat - tai jäävät kääntymättä, ja miksi Päättymätön riemu voi olla suomalaislukijalle helpompaa luettavaa kuin alkuteos englanninkieliselle. Valkonen kuvaa matkaansa DFW:n maailmassa ja kertoo kuinka tutkimustyö auttaa kulttiteoksen suomentamisessa - ja milloin on vain otettava omia hyppyjä kieleen. Hän myös perustelee, miksi Päättymätön riemu sai suomenkielisen nimensä ja miksei kirjaimellisempi käännös aina toimi. Jakso tehty yhteistyössä Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto SKTL Ry:n kanssa. Kannen suunnittelu Ilkka Kärkkäinen / Siltala ja Sanavalinta

Osa 43: J.A. Hollo -palkittu Jussi Palmusaari

Julkaistu 14.4.2021

Tämänvuotisen tietokirjallisuuden J.A. Hollo -käännöspalkinnon sai filosofi, kääntäjä Jussi Palmusaari, jonka kanssa keskustellaan sekoittumisen metafysiikasta. Palmusaari on kääntänyt italialaisen filosofi Emanuele Coccian paljon puhutun Kasvien elämä -teoksen. Puhumme siitä, mitä kaikkea filosofia voi olla, ja miten suomentaja saa Coccian ainutlaatuisesti virtaavan, kaunokirjallisia keinoja käyttävän filosofisen tekstin soljumaan suomalaiselle lukijalle. Puhumme myös kaiken hengittämisestä, hengestä, kielten mahdollisesta universaalisuudesta ja ilmakehästä! Jakso tehty yhteistyössä Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto SKTL Ry:n kanssa. Kasvien elämän kansisuunnittelu Johannes Ekholm.

Osa 42: Marketta Pyysalo, Kehrääjä

Julkaistu 7.4.2021

Marketta Pyysalon Kehrääjä on periaatteessa romaani naisesta kriisin (aviero) keskellä, mutta Kehrääjä lähteekin ihan omille teilleen yrittäessään selvittää, mitä voi tietää edes omasta menneisyydestään. Pyysalo ja kirjan kertoja harppovat juhahurmemaisia ajatusloikkia ja assosiaatioketjuja pitkin filosofian historiasta kasvitieteeseen ja takaisin nykyhetkeen, jossa nainen rakentaa (tai kehrää?) elämäänsä pala palalta kokoon. Kuuntele inspiroiva keskustelu, joka sopii juuri tähän alkavaan, keikkuvaan kevääseen! Marketta Pyysalon kuva Annina Mannila, Teos

Osa 41: Marjo Niemi, Kuuleminen

Julkaistu 29.3.2021

Marjo Niemen uudessa romaanissa ääneen pääsee ja kuulluksi tulemista vaatii Titta K, nainen kriisin keskellä, joka etsii ulospääsyä, yrittää ottaa kontaktia läheisiinsä ja alkaa rakentaa elämäänsä uudestaan. Podcastilla Marjo kertoo aineksista, joista Titta rakentuu, ja miten kirjan muoto, kieli ja tarina syntyivät ja hioutuivat yhtä matkaa. Titta puhuu (ja raivoaa) isälle, rakkaalle, uskonnollisille ja muille auktoriteeteille, ja on kirjallisuudessa edelleen harvinainen nainen. Hän ei lamaannu tai käperry kriisiinsä, vaan löytää itsestään ainakin taiteilijan ja stand-up-koomikon. Puhumme myös taiteilijaneromyyteistä, self help -influenssereista ja maailmasta patsaspuistona. Tervetuloa mukaan! Marjo Niemen kuva Heli Sorjonen/Teos

Osa 40: Birgitta Wahlberg, Me ja muut eläimet

Julkaistu 18.3.2021

Pieni karanteenikirjakerho jatkaa posthumanistisilla poluilla! Tässä jaksossa tapaan Me ja muut eläimet kirjan toisen toimittajan, oikeustieteilijä Birgitta Wahlbergin, jonka kanssa keskustelemme eläimistä yksilöinä joilla on perusoikeudet. Miten eläinoikeudeyt suhteutuvat ihmisoikeuksiin, ja miksi meidän pitää ymmärtää olevamme samalla puolella kuin muut eläimet, jos haluamme selviytyä ilmastokriisistä, zoonooseista ja muista aikamme vitsauksista?

Osa 39: Anna Maria Mäki, Äänenkantama

Julkaistu 10.3.2021

Anna Maria Mäen tuoreessa romaanissa Äänenkantama lukija pääsee seuraamaan kiusallisen läheltä naista kriisin keskellä. Sanni on kaikinpuolin kunnollinen nainen, ahkera työntekijä ja hyvä äiti, joka ei enää jaksa. Tiivis tarina tempaa mukaansa jopa vastaanhangoittelevan podcast-toimittaja-lukijan. Podcastilla kirjailija kertoo omakohtaisesta kokemuksesta ylisuorittavan äiti-ihmisen burnoutin taustalla, ja miksi vaatii sekä ajallista että tilallisia etäisyyttä tehdä siitä kirjallisuutta. Paljon lyhytproosaa kirjoittanut Mäki kertoo, miksi Sannin tarinan pitää olla romaanin mittainen. Keskustelemme lisäksi mielikuvitusystävien tärkeydestä myös aikuiselle!

Osa 38: Elisa Aaltola, Me ja muut eläimet

Julkaistu 3.3.2021

Pieni karanteenikirjakerho käsittelee tänä vuonna enemmän tietokirjoja ja kohtaa tutkijoita, filosofeja ja muita ajattelijoita (kaunokirjallisuutta unohtamatta). Eläinten asema, eläintutkimus ja ihmisen suhde muihin eläimiin on valtava kenttä, johon Vastapainon viime vuonna julkaisema artikkelikokoelma Me ja muut eläimet on ajankohtainen, monitieteinen, omia tottumuksia haastava, uuteen ajatteluun pakottava ja käytännöllinenkin opas. Koska kirja käsittelee eläintä niin taiteentutkimuksen ja historiatieteen kuin yhteiskuntatieteiden kulmista, keskustelen siitä pitkään kirjan kahden toimittajan kanssa. Tässä ensimmäisessä osassa filosofi Elisa Aaltola tekee selkoa siitä, millaista perinpohjaista muutosta ihmisen ja eläimen suhde vaatii, ja miten me ihmiset pääsemme yli kognitiivisesta dissonanssista tai akrasiasta, jotka tekevät nykyelämän ristiriitaiseksi ja mahdottomaksi ylläpitää. Spoiler: (Spinozalta opittavan) ilon kautta! Osa 2 on keskustelu kirjan toisen toimittajan, oikeustieteilijä Birgitta Wahlbergin kanssa, jonka kanssa käydään eläinten oikeuksien kimppuun ja nostetaan eläin tiedolliseksi toimijaksi. Luurit korville, mahdollinen kissa syliin (jos hän suostuu), ja kuuntelemaan!

Osa 37: Annastiina Heikkilä, Miksi Ranska raivoaa?

Julkaistu 7.2.2021

Pienen karanteenikirjakerhon uusi vuosi alkaa keskustelulla toimittaja, kirjailija Annastiina Heikkilän kanssa. Matkustamme Ranskaan etsimään keltaliiviliikkeen mielenosoitusten syitä pintauutisointia syvemmältä ja pohdimme sitä, millaisia seurauksia liike jätti maan poliittiseen ja julkiseen keskusteluun - vai jättikö mitään. Mietimme myös mm. Emmanuel Macronin persoonaa ja asemaa uusliberaalin maailman kultapoikana, näennäisiä eliitinvastaisia uusia eliittejä, ranskalaisen vasemmiston nykytilaa ja sitä, miten pääkaupungin ulkopuolinen Ranska saisi äänensä kuuluviin. Puhumme siitäkin, miksi suomalaisessa mediassa ja keskustelussa ollaan niin huonosti perillä muiden eurooppalaisten maiden yhteiskunnan virtauksista ja mitä sille voisi tehdä. Vuonna 2021 PKK keskittyy fiktion rinnalla yhä enemmän ajankohtaiseen tietokirjallisuuteen, ja käy taidepuheen lisäksi yhteiskunnallisen keskustelun, politiikan ja filosofian kimppuun. Noblesse oblige! Pysy mukana keskustelussa. Annastiina Heikkilän kuva Miikka Pirinen, S&S

Osa 36: Juha Hurme, Suomi

Julkaistu 23.12.2020

Vuoden viimeinen Karanteenikirjakerho sai vieraakseen Juha Hurmeen. Keskustelu rönsyilee kuten hänen Suomi-kirjansa, lähtökohtanaan suomalainen kulttuurielämä 1800-luvulta alkaen yleisesti ja Kalevala erityisesti, tehden loikkia edestakaisin nykyajan ja menneen välillä. Pohdimme, miten omaksuttu historiallinen tutkimustieto ja lähteisiin perehtyminen muuttuu kirjallisuudeksi ja miten työ teatterissa vaikuttaa Hurmeen tekstintekemiseen. Puhumme siitä, miten "kaikki liittyy kaikkeen", ja kuinka juuri edestakaisin assosiaatioloikkia tekevä teksti voi auttaa meitä hahmottamaan maailmaa, tapahtumaketjuja, ja sitä, miten tähän on tultu. Ja miten tekijän löytämisen riemu välittyy lukijalle ilona. Tästä keskustelusta tuli yksi oman kummallisen vuoteni huippuhetkistä. Toivottavasti se ilo välittyy kuulijallekin! Kiitos kaikille vuoden 2020 vieraille ja kuulijoille! PKK hiljenee loppuvuodeksi, mutta loppiaisen tienoilla saat seuraksesi Vappu Kaarenojan, Aurora Rämön ja Tytöt, ja pääset selvittämään, minne menee Italia (ja Anton Monti) ja miksi Ranska raivoaa (Annastiina Heikkilän seurassa). Tammikuun loppupuolella alkaa Kirjakerhon kevät, ja heti tulee posthumanismia, ihmisiä ja muita eläimiä sekä Anna Järvinen!! Rauhallista joulua! Jakson tarjoaa Teos. Osta Juha Hurmeen Suomi täältä: https://verkkokauppa.teos.fi/epages/Teos.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Teos/Products/9789523630857 Juha Hurmeen kuva Stefan Bremer.

Osa 35: Olli Heikkonen, Rajalliset maat

Julkaistu 17.12.2020

Vuoden toiseksi viimeinen Karanteenikirjakerho kiertää runouden ympärillä "kuin kissa kuumaa, ihanaa puuroa". Vieraana Olli Heikkonen, jonka upea teos Rajalliset maat vie lukijan 1600-luvulle. Miksi juuri 30-vuotisen sodan melske on muun muassa puheen kovenemista käsittelevien runojen ympäristö? Miten runoilija käyttää historiallista aineistoa niin, että tulos on juuri runoa? Miten puhutaan runoista ilman, että annetaan kuulijalle liian vahvoja ohjeita lukemiseen ja tulkintaan? Jotain selvinnee tästä keskustelusta. Ainakin se toivottavasti virittää vastaanottajan sille ihanan häiriintyneelle aaltopituudelle, mihin runokin meidät parhaimmilllaan tärähdyttää. Nauti! Olli Heikkosen kuva Liisa Takala Podcast-jakson tarjoaa Teos. Osta Rajalliset maat: http://teos.fi/kirjat/kaikki/2020-syksy/rajalliset-maat.html

Pieni karanteenikirjakerho x Nide: Mikä liberalismia vaivaa, Veikka Lahtinen ja Pontus Purokuru?

Julkaistu 15.12.2020

Tällä kertaa karanteenikirjakerho kokoontui Niteessä ottamaan selvää, mikä liberalismia vaivaa, miksi meidän kaikkien sisällä asuu markkina-arvoista huolestunut (uus)liberaali, ja mitä voimme ehkä asioiden tilalle tehdä. Yhdessä, joukkovoimalla, ei yksin, eikä ainakaan someviestintäkampanjoimalla. Vieraina siis Mikä liberalismia vaivaa -kirjan kirjoittajat, Mikä meitä vaivaa -podcastin toimittajat Veikka Lahtinen ja Pontus Purokuru. Lisää yhteiskunnallisia, kirjallisia ja etenkin niiden väleihin osuvia keskusteluja Niteessä heti ensi vuonna! Seuraa Mikä meitä vaivaa -podcastia https://soundcloud.com/user-897579020

Pieni karanteenikirjakeho x Nide osa 1: Suuri Rachel Cusk -Keskustelu

Julkaistu 10.12.2020

Tämä on ensimmäinen kirjakauppa Niteessä käyty Karanteenikirjakerho-keskustelu, joita on luvassa myös jatkossa suunnilleen kerran kuukaudessa - näissä oloissa streamattuna, valoisampien aikojen koittaessa elävän yleisön kanssa. Tällä kertaa keskustelen kääntäjä Kaisa Katteluksen ja käsikirjoittaja Petra Forstenin kanssa brittikirjailija Rachel Cuskista, etenkin Kaisan suomentamasta Ääriviivat-trilogiasta. Pohdimme, miksi juuri Cusk tuntuu olevan niin monen "kirjailijan kirjailija" ja toisaalta koskettavan monenlaisia lukijoita hyvin henkilökohtaisella tasolla. Etsimme syitä tavasta, jolla Cusk leikkii autofiktio-oletuksilla, hänen henkilöidensä viehättävästä epämiellyttävyydestä ja päähenkilö Fayn säälimättömästä katseesta. Pureudumme Cuskin kieleen ja Fayen ääneen, ja siihen, miltä niiden kääntäminen tuntuu. Seuraava Pkk x Nide -keskustelu suorana jo torstaina 10.12. klo 18! Selvitämme Veikka Lahtisen ja Pontus Purokurun kanssa, mikä liberalismia vaivaa ja mitä voimme sille tehdä. Tervetuloa mukaan keskusteluun Niteen FB-sivulla! https://www.facebook.com/events/429461238218463/

Osa 34: Anna Rimpelä, Valituspaloja

Julkaistu 20.11.2020

Tällä kertaa podcastilla keskustellaan huumorin kirjoittamisesta yleensä ja äänikirjamuotoon erityisesti. Vieraana on koomikko ja kirjailija Anna Rimpelä, jonka kanssa pohditaan myös valitusta huumorin lajina sekä sit', miten huumoria revitään kaikkein synkimmistä aiheista! Tämän jakson tarjoaa Kustannusosakeyhtiö Otava. Osta Valituspalat-äänikirja https://otava.fi/kirjat/valituspalat-mp3/ Anna Rimpelän kuva Arto Wiikari, Otava

Osa 33: Tuuve Aro, Kalasatama

Julkaistu 12.11.2020

Tuuve Aron uusi teos Kalasatama on hengästyttävä, raivokas ja hauska hybridi ainakin omaelämäkerrallista kasvuromaania, raporttia suomalaisen mielenterveyden ja sen hoidon syvästä kriisistä ja poliittista esseetä taiteen representaatiosta. Keskustelemme provokaatiosta, masennuksesta, lesboidentiteetistä vapautena, heteronormatiivisuuteen itsensä kahlinneista naisista, kirjallisuuspiirien ihanuudesta ja hirveydestä, ja kaikelle kauheudelle - myös itselle - nauramisen taidosta. Tule mukaan muuttumaan! Tuuve Aron kuva Donna Roberts, WSOY

Osa 32: Tero Saarinen ja Hannele Jyrkkä, Etsijä

Julkaistu 5.11.2020

Tero Saarisen ja Hannele Jyrkän yhteisteos Etsijä on ennenkaikkea kirja tanssista ja taiteen tekemisestä. Podcastilla keskustellaan siitä, miten ja miksi tekijät - tanssitaiteilija ja pitkän linjan tanssikriitikko - rakensivat Etsijästä paitsi tarinan Saarisen huimasta urasta ja teoksista, myös mukaansa tempaavan kuvauksen, jonka kautta lukija pääsee taideteoksen synnytysprosessin sisään, miltei ymmärtämään mysteeriä ja tanssia osallistujana. Tero Saarinen on teoksen (ja siinä syntyvän teoksen) ja taiteilijaelämäkerran päähenkilö ja oman tanssijaryhmänsä primus motor, joka kuitenkin sivuuttaa oman egonsa ja haluaa mieluummin keskustella tanssin mahdollisuuksista yhteiskunnallisella tasolla ja toisaalta työryhmän luomana taiteena. Tästä ristiriidasta syntyy harvinaisen mukaansakutsuva taidekirja ja toivottavasti myös innostava keskustelu! Puhumme paljon myös tanssin yksilöä mutta myös yhteisöä terapoivasta vaikutuksesta ja toimittaja Torikka avautuu omasta ruumiillisuuden ja tanssin kaipuustaan. Tanssi ja tanssista puhuminen kuuluu kaikille! Tämän jakson Pientä karanteenikirjakerhoa tarjoaa Siltala. Osta Etsijä täältä https://www.siltalapublishing.fi/kirjat/etsija-tero-saarisen-tie-nykytanssin-huipulle/ LISÄYS JA ANTEEKSIPYYNTÖ: Latasin alunperin podcastin jostain syystä lähes äänettömänä soundcloudiin. Nyt pitäisi kuuluakin jotain! Nöyrimmät pahoitteluni. /tt

Osa 31: Selja Ahava, Nainen joka rakasti hyönteisiä

Julkaistu 29.10.2020

Selja Ahavan romaanin Nainen joka rakasti hyönteisiä päähenkilö kulkee ja muuttaa muotoaan 1600-luvulta nykypäivään. Keskustelemme podcastilla nyt niin muodikkaista "historian unohdetuista naisista", ja miksi on ongelmallista tehdä heistä tämän hetken sankareita, ja miksi juuri kirjallisuus voi olla paras tapa yrittää kurkottaa erilaisiin aikoihin ja elämiin. Puhumme siitä, miten romaanin teemat ja kieli kutoutuvat orgaanisesti yhteen, ja kuinka aihe vaatii juuri tietynlaisen muodon. Puhumme siitä, mitä tarkoittaa käsitellä ihmistä osana luontoa, miten ruumiillisuus vaikuttaa ajatteluun, ja miten kuvata kertojan syntymä ja kuolema. Puhumme myös Virginia Woolfin Orlandosta, japanilaisen kulttuurin suhteesta erilaisiin ötököihin, ja siitä, miksi naisen kirjoittama kirja jossa on naispäähenkilö luetaan edelleen "naiserityisenä". Tervetuloa mukaan keskusteluun! Selja Ahavan kuva Liisa Valonen/ Gummerus

Osa 30: Jarkko Volanen, Varjoihmiset

Julkaistu 21.10.2020

Jarkko Volasen romaani lähtee liikkeelle päähenkilön päähänpinttymästä Mennyt maailma -tv-sarjaan, sen tarjoamasta aivan toisenlaisesta maailmasta ja pojasta, jollainen olla tai johon ihastua. Niinpä podcastillakin keskustellaan pitkään Evelyn Waugh’n luomista ikonisista ja ikuisista hahmoista, ja millaista voisi olla Sebastian tai Charles pikkuhiljaa avarakatseisemmaksi muuttuvassa nykymaailmassa. Voiko traaginen hahmo saadakin onnellisen elämän, ja voiko tarkkailijaksi ja keskiluokkaiseen rooliin määrätty elääkin omannäköisellä tavallaan? Mutta yhtä tärkeitä henkilöitä niin romaanille kuin keskustelulle ovat Johnny Rotten, 80-luvun punk zinejä toimittavat nuoret, ja erilaiset äitihahmot. Mikseivät isätkin. Varjoihmisissä sukupuoli ja sen määreet ovat liikkuva käsite ja ongelmia enimmäkseen ulkopuolisille, aikuisille ja systeemille. Tämän podcastin tarjoaa Teos. Osta Varjoihmiset https://verkkokauppa.teos.fi/epages/Teos.sf/en_US/?ObjectPath=/Shops/Teos/Products/9789518519532 Jarkko Volasen kuva Milka Alanen, Teos

Osa 29: Kääntäjät äänessä! Sampsa Peltonen

Julkaistu 19.10.2020

Tämänkertaisessa suomentajan työhön keskittyvässä podcast-jaksossa Sampsa Peltonen ja Taru Torikka keskustelevat erityisesti arabiankielisen kaunokirjallisuuden kääntämisestä. Arabiankielinen proosaperinne on erilaista kuin eurooppalainen, ja kääntäjä pääsee ratkomaan erilaisia kysymyksiä, konkreettisista välimerkkien ripottelusta laajempiin tulkinnallisiin kysymyksiin. Miten kääntäjä onnistuu tulkitsemaan teoksia alkuperäisen hengelle uskollisesti mutta niin, ettei etäännytä ja eksotisoi lähtötekstiä entisestään? Sampsa Peltonen kertoo läheisestä yhteistyöstään Suomessa asuvan irakilaistaustaisen kirjailija Hassan Blasimin kanssa. Pohdimme, miten siirtolaisuus näkyy arabiankielisessä nykykirjallisuudessa, miten eri kielet ja ympäristöt vuoropuhelevat. Tämän podcastin tarjoaa Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto SKTL Ry

Osa 28: Tua Harno, Kylmän sodan tytär

Julkaistu 15.10.2020

Tua Harno ja Taru Torikka keskustelevat romaanista Kylmän sodan tytär, joka on sekä 1970-80-lukujen Suomeen sijoittuva suurvaltojen valtakamppailusta johtuva vakoojajännäri että romaani perheestä, sen hajoamisesta, ja niistä tarinoista (usein valheellisista) joita perheen jäsenet kertovat elämästään ja ratkaisuistaan itselleen. Puhutaan siitä, miten vakoojan työ, joka usein esitetään vain actionina, säteilee ympäröiviin ihmisiin. Miten vakoilija perustelee muiden ihmisten hyväksikäytön ja manipuloinnin itselleen, ja miten valheessa eläminen kertautuu lasten ja muiden lähelle päässeiden/joutuneiden kohdalla. Jälleen kerran puhutaan myös kertomusten vaaroista: Päähenkilö Mari on kertonut itselleen selkeää tarinaa taustastaan, miten käy kun se alkaa rapistua joka suunnalta? Tämän Pienen karanteenikirjakerhojakson tarjoaa Otava. Osta Kylmän sodan tytär täältä: https://www.suomalainen.com/products/kylman-sodan-tytar-2 Tua Harnon kuva Jonne Räsänen, Otava

Osa 27: Kääntäjät äänessä! Einari Aaltonen

Julkaistu 12.10.2020

Karanteenikirjakerhon kääntäjän työhön keskittyvässä sarjassa tavataan tällä kertaa Einari Aaltonen, jonka kanssa päästään niin ranskalaisen runouden klassikoiden Arthur Rimbaud'n ja Paul Elouardin kimppuun kuin pohtimaan parhaita tapoja tulkita suomeksi Ta-Nehisi Coatesin Vesitanssija-romaania, joka sijoittuu Yhdysvaltain orjien historiaan. Tämän jakson tarjoaa Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto SKTL Ry.

Osa 26: Hannele Mikaela Taivassalo, Lopussa minun pitäisi kuolla

Julkaistu 8.10.2020

Hannele Mikaela Taivassalo ja Taru Torikka keskustelevat "rajaproosasta", rajojen häilymisestä, minuuden häviämisestä, depressiosta, pimeistä huonesta, valon virtaamisesta huoneeseen ja mahdottomasta rakkaudesta ja kauheasta rakastumisesta, aineistona Hannele Mikaelan IHMEELLINEN tiivis proosakirja Lopussa minun pitäisi kuolla (Teos, suom. Raija Rintamäki. Alkuteos I slutet borde jag dö, julkaisijana Förlaget.) HUOM: Torikka hylkää lähetyksessä täysin toimittaja-position ja heittäytyy ihailijaksi. Lue tämä kirja! Se on samalla myös vähän kuin esseekokoelma tai runo. Podcastilla luetaan useampi ote tästä rajaproosasta, ruotsiksi ja Raija Rintamäen kauniisti kääntämäksi suomeksi. Tämän podcastin tekemisen mahdollisti Teos. Osta Lopussa minun pitäisi kuolla tästä https://verkkokauppa.teos.fi/epages/Teos.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Teos/Products/9789523630727

Osa 25: Kääntäjät äänessä! Kristiina Drews ja Hilkka Pekkanen

Julkaistu 5.10.2020

Pienessä karanteenikirjakerhossa kuullaan nyt myös keskusteluja kaunokirjallisuuden kääntäjien kanssa. Ensimmäisenä ääneen pääsevät Kristiina Drews ja Hilkka Pekkanen, joiden kanssa puhutaan erityisesti Margaret Atwoodin romaanien kääntämisestä. Mihin kaikkeen kääntäjä pääsee paneutumaan ja joutuu tutkimaan tulkitessaan englanninkieliseen maailmaan sijoittuvaa tekstiä? Miten englannin yhteiskunta- ja kielierottelujen nyanssit kääntyvät suomeksi, ja miten kääntäjä sukeltaa Margaret Atwoodin luomiin dystopioihin ja tuo ne suomenkielisen lukijan nautittaviksi? Tämän podcast-jakson tarjoaa Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto SKTL Ry. Jatkossa Pienessä karanteenikirjakerhossa kuullaan kääntäjiä maanantaisin ja kotimaisia kirjailijoita torstaisin.

Osa 24: Reetta Aalto, Vadim

Julkaistu 30.9.2020

Elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Reetta Aallon esikoisromaani vie 1990- ja 2000-luvun vaihteen Pietariin. Kun venäläisiä riivaa köyhyys ja työttömyys, nuori suomalainen taideopiskelija ja kulttuurialan työharjoittelija -nainen saa huomata olevansa suhteellisen (tai suhteettoman) etuoikeutettu kaveripiiriinsä verrattuna. Hänellä on rahaa, raha on valtaa. Podcastilla keskustellaan paljon vallasta, ja miten (vähän vahingossakin) etuoikeutettu sitä käyttää, hyväntahtoisesti tai ei. Puhumme myös naisen katseesta, miten nainen sensualisoi intohimonsa enemmän tai vähemmän hämärän kohteen. Ja miksi se on edelleen taiteessa vähän vallankumouksellista. Puhumme Venäjästä silloin ja nytkin, ja siitä miten länsimaiset tahtovat puhua venäläisistä vain politiikan läpi, ja siitä miten ja miksi hajoavien imperiumien kansalaiset lakkaavat osallistumasta politiikkaan koska tietävät ettei heillä ole siihen vaikutusmahdollsuuksia. Puhumme miehen ja naisen oletetuista rooleista ja siitä kun ei mahdu niihin, seksuaalisuuden virtaavasta olemuksesta, ja halusta. OHEISLUKUVINKKI: Mainitsen podcastilla brittikirjailija Christopher Isherwoodin 1930-luvun Berliini-kirjat. Näiden pohjalta muokattiin Cabaret-elokuvan käsikirjoitus, mutta alkuperäisteoksissa Isherwoodin estetisoiva katse on aika queer (homous oli yksi kirjailijan syistä muttaa vapaamieliseen Berliiniin), ja siksikin sopivaa seuraa Vadimille. Podcast on toteutettu yhteistyössä Kustantamo S&S:n kanssa. Osta Vadim: https://kustantamo.sets.fi/kirja/vadim-2/ Reetta Aallon kuva Miikka Pirinen

Osa 23: Pasi Lampela, Luottomies

Julkaistu 23.9.2020

Teatteriohjaaja, käsikirjoittaja, kirjailija Pasi Lampelan romaanissa Luottomies tavataan Olli, jonka ympärillä maailma ja oma elämä on kaaoksessa ja hajoamistilassa, mutta jonka ammatti ja elämäntehtävä on hallitseminen, järjestäminen, turvaaminen. Kirjan voi lukea jännärinä, koska turvamies joutuu hengenvaarallisiin tilanteisiin ja pääsee tai joutuu liian lähelle maailman napahenkilöitä, mutta kuten keskustelusta selviää, siinä on kyse ihmisen olemassaolosta, yrityksistä vastata siihen, kuka minä olen. Keskustelemme Pasin kanssa taiteen teon motiiveista, kaikkina aikoina ja poikkeustiloissa erityisesti. Siitä, miten koronakaranteeni ja pakollinen eristys on osoittanut, ettei kirjallisuus, taide ja teatteri ole vain jotain kivaa elintasolisää yleisölle, vaan elintärkeää. Pulahdamme keskustelussa hyvin nopeasti ns. syvään eksitentiaaliseen päätyyn, ja toivottavasti pintaan nousee ajatuksia kuulijoillekin! Jakson tekemisen mahdollisti Like Kustannus. Osta Luottomies https://like.fi/kirjat/luottomies/ Pasi Lampelan kuva Toni Härkönen

Osa 22: Anne-Maija Aalto, Korento

Julkaistu 16.9.2020

Pienen karanteenikirjakerhon "lievästi dystooppinen" mutta aavistuksen toiveikas syyskuu jatkuu tulevaisuuteen sijoittuvien romaanien parissa. Anne-Maija Aallon uutuusteos Korento tapahtuu tilanteessa, jossa ilmastokatastrofi on pyyhkinyt maapalloa, ylikansallinen hallinto on ottanut vallan, ja entisessä Japanissa vähäosaisiksi tuomitut osakansalaiset, kuten kirjan kertoja Satomi ja hänen ystävänsä Mai, siivoavat rantoja loputtomasta muoviroskasta viihtyisiksi ajanviettopaikoiksi yläluokalle. Podcastilla Anne-Maija Aalto kertoo prosessista, jolla Satomin ja Main tarina muuttui fantasianovellista meille tunnistettavaan ja pelottavan mahdolliseen tulevaisuuteen sijoittuvaksi romaaniksi. Kirjan kertoja ei tiedä siinä vallitsevasta tilanteesta ja yhteiskunnasta kuin sen siivun, jonka etäiselle saarelleen näkee. Kirjailija taas on rakentanut kokonaisen maailman, jota aikoo valottaa lukijoille eri näkökulmista tulevissa kirjoissa. Aallon romaanit on luokiteltu "nuorten aikuisten kirjoiksi". Vaikuttaako kohderyhmä kirjoittajan työhän, avaako se mahdollisesti erilaisia mahdollisuuksia kuin tyypilliselle oletetulle "aikuislukijalle" kirjoittaminen? Toimittaja Torikka on ollut huomaavinaan, että ns. nuorten nykykirjallisuus kokeilee erilaisia kerrontakeinoja ja luottaa yleisöön keskimääräistä aikuiskirjaa enemmän. Onko nuorten kirjallisuudessa enemmän vapautta, kun aikuiset eivät ymmärrä aina kiinnostua niistä? Anne-Maija Aallon kuva Arto Wiikari, Otava

Osa 21: Emmi Itäranta, Kuunpäivän kirjeet

Julkaistu 9.9.2020

Emmi Itärannan uudessa romaanissa sinkoudutaan planeettojen väliselle kiertoradalle. Vuonna 2168 ihmiskunta on rakentanut siirtokuntiaan eri taivaankappaleille mutta maapallolta tutuista ongelmista ei ole päästy eroon uusissa ympyröissä. Kirjan kertoja Lumi muistaa vielä lapsuutensa Maan. Podcastilla pohditaan kirjan isoja, kirjaimellisesti universaaleja teemoja kuten pakolaiseksi joutuneen ikävää kotiin, jonne ei enää voi päästä. Kirjan maailmankaikkeudessa on näennäisesti ratkaistu ne ongelmat, joihin nyt toivomme teknologian tuovan helpotuksen - maapallon asuinkelvottomuudesta "eettiseen lihatuotantoon" - mutta kuten historiasta opimme, ihmiskunta ei opi historiastaan vaan uusi planeettojenvälinen kolonisaatio tuottaa ja toisintaa eriarvoisuutta, ennakkoluuloja, takapajuisuutta ja omahyväisyyttä. Emmi Itäranta kertoo, miksi Kuunpäivän kirjeet ei kuitenkaan ole puhdas dystopia. Siinä vilkkuu toivonkipinöitä, kuin David Bowie -imitaattorin paljeteissa glam rock -clubin virtuaalisimulaattorissa, ja se vetää scifi-kauhuisen lukijankin mukanaan uusiin, uskottaviin maailmoihin. Tämän podcastin tarjoaa Kustannusosakeyhtiö Teos. Osta Kuunpäivän kirjeet https://verkkokauppa.teos.fi/epages/Teos.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Teos/Products/9789523630871 Emmi Itärannan kuva Liisa Takala

Osa 20: Joel Haahtela, Hengittämisen taito

Julkaistu 2.9.2020

Onnellisten sattumusten seurauksena Pienen karanteenikirjakerhon loppukesä ja alkusyksy jatkuu katoamisten ja löytymisten maailmoissa. Joel Haahtelan pienoisromaaneissa joku katoaa, on kadonnut, ja joku etsii, löytäen ehkä jotain lähinnä itsestään. Kirjailijan mukaan niiden kaikkien nimi voisi olla Katoamispiste. Kahta uusinta teosta, Adèlen kysymystä ja juuri ilmestynyttä Hengittämisen taitoa yhdistää myös kristinuskon mysteeri. Niinpä keskustelemme podcastilla hyvän ihmisen kilvoittelusta, jumalan kaipuusta, hyviiden yhteisöllisestä luonteesta ja armosta. Ja taiteen kyvystä lähestyä muita kuin konkreettista maailmaa, runon läpikultavuudesta ja ohuista paikoista. Kuuntele ja kirkastu! Joel Haahtelan kuva Dorit Salutskij/ Otava

Trailer

Julkaistu 28.8.2020

Pienessä karanteenikirjakerhossa puhutaan tekstien ohella maailmasta ja viisastutaan vahingossa. Tässä Virpi Hämeen-Anttila kertoo 1920-luvun Suomesta, missä Björk-kirjasarja tapahtuu, ja Hannu Väisänen antaa vinkit, joilla itsekukin voi herättää aistinsa, muistinsa ja luovuutensa.

Osa 19: Marisha Rasi-Koskinen, REC

Julkaistu 26.8.2020

Marisha Rasi-Koskisen uusi teos REC (S&S) on mysteeriromaani sanan varsinaisessa merkityksessä. Podcastilla on kuultavissa, että lukija on edelleen vähän ns. tiloissa lukemansa jälkeen. Keskustelemme siitä, miten kirjan tarina on olemassa vain ja juuri siinä muodossa kuin se on romaaniksi viiden vuoden aikana rakentunut, ja miten sen tapahtumat ja henkilöt syntyvät (ja katoavat) kielen myötä. REC on myös psykologinen ja yhteiskunnallinen romaani, mutta sen psykologisuus ja yhteiskunnallisuus ovat jotakin uudenmuotoista ja eri tavalla ilmenevää kuin lukija saattaisi olettaa. "Keskiössä on identiteetti", sen muodostuminen ja hajoaminen, mutta Rasi-Koskinen saa oudosti tämän taidepuheen kliseen eloon, jännittäväksi, surulliseksi, unenomaiseksi. Ainakin itse luen tämän romaanin vielä monta kertaa uudelleen. Tämän podcast-jakson tarjoaa Kustantamo S&S Osta REC https://kustantamo.sets.fi/kirja/rec/ Marisha Rasi-Koskisen kuva Miikka Pirinen

Osa 18: Eino Santanen, Rakas kapitalismi pilkku

Julkaistu 19.8.2020

Pienen karanteenikirjakerhon kapitalismikriittinen loppukesä jatkuu Eino Santasen seurassa. Santasen ensimmäinen proosateos jatkaa osin samoissa aiheissa kuin hänen aikaisemmat runokokoelmansa, ja osin runolle tyypillisinä pidetyin keinoin, mutta se on itsenäinen ja eriskummallinen teos ihmisistä uuden systeemin kiemuroissa, erilaisista selviytymisstrategioista henkilöbrändien ja kasvottomien human resources -labyrinttien kiemuroissa. Keskustelemme podcastilla mm. siitä miten käy uskossaan väkevälle uusliberaalille "voittaja"-subjektille, kun epäily uskonkappaleisiin iskee. Ja miksi satavuotiaat venäläisen formalismin teoriat jatkuvasti uusiutumaan joutuvasta proosasta ovat ajankohtaisia juuri nyt. Ja lopussa ehkä luodaan uutta toivoa jostakin vaihtoehtoisesta olemisen tavasta. Kuuntele! Eino Santasen kuva Stefan Bremer/Teos

Osa 17: Kari Hotakainen, Tarina

Julkaistu 12.8.2020

Pienen karanteenikirjakerhon loppukesä kiihtyy Kari Hotakaisen seurassa. Romaani nimeltä Tarina (Siltala) on tietysti antoisaa räävittävää kertomuskriittiselle kirjallisuuspodcastille. Se kertoo tarinoita (ja toistaa tarinoita joita ihmiset kertovat itsestään) todella suuren rakennemuutoksen läpikäyneestä maasta, missä maaseutu on muuttunut Virkistysalueeksi ja sen tarpeettomat asukkaat pakkomuuttaneet Kaupunkiin, missä he taistelevat mm. asunnoista "tarinatalouden" keinoin. Tarina on hauskaa luettavaa, siinä mm. Muumipeikko brändää supikoiraa, mutta sen herättämistä tunteista päällimmäisin on levottomuus ja huoli. Kirjan rytmi on hengästyttävä. Kari Hotakainen kertoo, miten hyviä työvälineitä henkilökohtainen suru, raivo ja kostonhimo ovat kirjailijalle. Kostonhimo ulottuu niin median tapaan puhua maalaisista kuin lipeviin kulttuuri-ja mediapersooniin. Miten kosto ja raivo taas muuttuvat proosaksi? Tarinan voi lukea yhetiskunnallisena romaanina (ainakin Torikka luki sen niin), mutta sen yhteiskunnallisuus syntyi kirjoittamisen aikana, osin yllätyksenä Hotakaisellekin. Ja lopputulos herätti ensimmäistä kertaa hämmennystä Hotakaisen pitkäaikaisessa kustantajassa Touko Siltalassakin. Meneekö kirjailijalla vähän liian lujaa, ja mihin suuntaan? HUOM. Aikamme korkeammat voimat/ vihamielisen tason kyberhyökkäys tai sitten ihan vaan pätkivä wlan katkaisi keskustelun ennen aikojaan. Pieni karanteenikirjakerho pahoittelee, mutta ehdottaa että luet Tarinan itse ja käyt keskustelun loppuun tekstin kanssa. Kari Hotakaisen kuva Laura Malmivaara/Siltala Tämän podcast-jakson tarjoaa Kustannusosakeyhtiö Siltala Osta Tarina https://www.siltalapublishing.fi/?s=kari+hotakainen+tarina

Osa 16: Pasi Pekkola, Kaikki isäni naiset

Julkaistu 5.8.2020

Pasi Pekkolan neljäs kirja Kaikki isäni naiset (Otava) on toimittaja Torikan kuvailun mukaan "semmonen hyvällä tavalla romaanimainen romaani". Se on eri kertojien äänistä muodostuva kuva perheestä ja yksilöistä, jotka muodostavat ajan mukana muuttuvan perheen. Kukaan kertojista ei välttämättä ole kovinkaan luotettava, jokaisen perheenjäsenen totuus perheestä on erilainen. Pohdimme podcastilla perheen muutoksessa olevia rooleja, sukupuoli- ja muita. Millaista hankausta tapahtuu, kun niitä jaetaan ja otetaan uusiksi? Kuten kirjan nimi antaa ymmärtää, perheen isän naisasiat joutuvat uuteen valoon Me too -aikakaudella. Romaani ei kuitenkaan päästä isää ääneen selittelemään tekojaan, vaan tutkii miten tämän teot, julkinen rooli ja väärinkäytökset vaikuttavat aikuisiin lapsiin ja näiden äitiin. Romaani pakottaa kohtaamaan hankalia kysymyksiä eikä tarjoa yksiselitteisiä ratkaisuja. Pasi Pekkola kertoo myös, miksi hänen teoksissaan äänessä ovat useimmiten naiset. Tämän Pieni karanteenikirjakerho -podcastin tarjoaa Kustannusosakeyhtiä Otava. Osta Kaikki isäni naiset Suomalaisesta kirjakaupasta https://www.suomalainen.com/products/kaikki-isani-naiset

Osa 15: Hannu Väisänen, Märkä turbaani

Julkaistu 29.7.2020

Hannu Väisäsen uusin proosateos on kirjailijan omin sanoin hybridi, kokoelma kertomuksia erään Pariisin La Défensen alueen tornitalon asukkaista, kertojana 13-vuotias Antoine-poika, joka tarkkailee ja näkee kaikkien tarinat, tarkasti mutta tuomitsematta. Mietimme, miksi ihmisen vaatetuksen kuvailu on tärkeää tämän psykologisen ymmärtämisen kannalta, ja miten komiikasta rakentuu tragedia. Keskustelemme mm. siitä, miksi juuri murrosiän kynnyksellä keikkuva nuori on niin erinomainen kertoja, ja miten kirjailijan ja kuvataiteilijan tärkein väline ovat kaikki - viisi tai kuusi - aistia, ja miten niitä kuuluu huoltaa, aktivoida ja käyttää. Märkä turbaani -kirjan ihmiset ovat jatkuvassa lähiyhteydessä toisiinsa, tulitikkuja lainaamassa tai hississä juoruillessaan. Miltä sitä tuntuu lukea koronakriisin pakotettua kaikki erilleen ja leijumaan digiavaruuksissa? Puhumme myös Euroopan ideasta. Hannu Väisäsen kuva Paula Kukkonen, Otava

Osa 14: Elina Backman, Kun kuningas kuolee

Julkaistu 22.7.2020

Podcastin dekkariviikkojen toisessa jaksossa keskustelen esikoisdekkaristi Elina Backmanin kanssa klassisen rikoskirjan rakenuspalikoista. Kun kuningas kuolee (Otava) käyttää perinteisen murhamysteerin keinoja ja luottaa sen hyveisiin, sympaattisesta harrastajaetsivästä epäiltyjen psykologiseen perusteluun. Elina kertoo, miksi sijoitti kirjan tapahtumat nimenomaan suomalaiseen maalaiskesän maisemaan, ja miten hänen oma innokas dekkari- ja true crime -harrastuksensa suodattui kirjan maailmaan ja henkilöiden elämään. Dekkarin lukijan ja kirjoittajan välillä on sopimuksia, joita pitää noudattaa. Juonen pitää yllättää mutta se ei saa pettää. Miten kirjailija kokoaa eri kertojan äänet ja juonenpätkät niin että onnistuu jymäyttäään paatunutta dekkarilukijaa, ja samalla kiinnostumaan henkilöistään ja odottamaan heiltä enemmän? Ja onko true crime vaarallista?

Osa 13: Virpi Hämeen-Anttila

Julkaistu 15.7.2020

Karanteenikirjakerhossa (jonka pitäisi pikkuhiljaa keksiä itselleen uusi nimi, ideoita otetaan vastaan) vietetään dekkariviikkoa: Saat kuultavaksesi tällä viikolla kaksi keskustelua rikoksista kirjoittavien naisten kanssa. Ensimmäisenä on vuorossa Virpi Hämeen-Anttila, jonka herrasmiesharrastajaetsivä Karl-Axel Björk on aistinut zeitgeistia - ja siinä sivussa selvitellyt henkirikoksia - sisällissodasta hitaasti toipuvassa, poliittisen ja muun väkivaltarikollisuuden riivaamassa köyhässä mutta erikoisen kosmopoliittisessa 1920-luvun alun Helsingissä jo seitsemän romaanin ajan. Uusimmassa kirjassa Kalman kevät (Otava) päästään mm. 20-luvulla muodikkaaseen spiritistiseen istuntoon, kun Björkin pitää ratkaista, onko rikkaan sedän kuoleman takana kummitus. Keskustelemme pitkään, miksi juuri 20-luku kiehtoo kirjailijaa. Björk-romaanit etenevät ajassa hitaasti, kuin vossikkakyyti hiljaisen Helsingin kaduilla: nyt ollaan keväässä 1922. Mitä hidas rytmi sallii historioitsija-kirjailijalle? Björkin oma hahmo on tietoisesti luotu erilaisiin risteyskohtiin: Hän on aatelissuvun köyhän haaran jäsen, joka edustaa 20-luvulla (onneksi) vallassa ollutta edistys- ja laillisuussuuntausta virkamiehenä, tuntee sympatioita köyhää kapinoinutta kansaa kohtaan, muttei tunne kuuluvansa oikein mihinkään luokkaan. Björkin ystävissä ja sukulaisissa on kansallismielisiä ja valkoisten sankareita, mutta Kalle itse sukkuloi luontevasti eri yhteisöjen parissa Narinkkatorilta Sörnäisiin. Pohdimme Virpin kanssa sitä, miten kirjailija onnistuu luomaan ajanmukaisia, sisäisesti uskottavia henkilöitä, silloinkin kun ne ajattelevat meidän näkökulmastamme väärin. Miten ajan henki näkyy rikoksissa? Miksi Karl-Axel Björk rakastaa vaatteita ja on niin tarkka ulkonäöstään? Virpi Hämeen-Anttilan kuva Jouni Harala/Otava

EXTRAJAKSO: Suuri jalkapallokerho, Ari Virtanen, Oi Suomi on!

Julkaistu 10.7.2020

Jos maailmanlaajuinen pandemia ei olisi sotkenut kaikkien suunnitelmia, en todellakaan olisi käyttänyt tätä kesää kirjallisuuden ja siitä puhumisen parissa, vaan istunut nenä televisiossa ja netin jalkapalloforumeissa seuraamassa Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen historiallista ensimmäistä arvokisalopputurnausta. Koska EM-kisat ja kiihkeä spekulaatio jouduttiin siirtämään ensi vuoteen, hain lohdutusta arvokisatyhjiöön lukemalla Hesarin jalkapallotoimittaja Ari Virtasen historiikin Huuhkajien matkasta "vaikeuksista voittoon", rähmälläänolon pitkästä ajasta uuden ja oudon Nation Cup -systeemin kautta EM-karsintalohkosta sensaatiomaisesti jatkoon (Oi Suomi on!, HS Kirjat). Kirjallisuuspodcastissa kun ollaan, keskustelemme Arin kanssa erityisesti erilaisista narratiiveista jalkapallon ja suomalaisen maajoukkuejalkapallon ympärillä erityisesti. Suomalaiset futiskannattajat on opetettu kertomukseen, jossa hävitään niille joille pitikin ja jossa hyvän ottelun tunnusmerkki on lopussa saatu pilkku ja kunniakas taistelu itseä parempia vastaan. Pitääkö nyt löytää uusia kertomuksia? Miksi meillä on tarve nähdä kollektiivin keskellä, kentällä ja kentän laidalla sankareita ja kavaltajia? Miten jalkapalloa työkseen seuraava pysyy itsekriittisenä tarinoidensa kanssa, ja miten hän ottaa huomioon jalkapalloa ympäröivän yhteiskunnan ja poliittisen todellisuuden?

Osa 12: Tiina Tuppurainen, Kuvittelen sinut vierelleni

Julkaistu 8.7.2020

Tiina Tuppuraisen esikoisromaanin Kuvittelen sinut vierelleni (Karisto) siivittämänä mennäään 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen helsinkiläisiin lesbopiireihin. Lostarissa ja Naistenbileissä bailaamisen merkityskirjon yhteisöllisen analyysin ohella puhutaan autofiktion asettamista ongelmista, ja miten Tiina Tuppurainen on ne ratkaissut, niin itseään muistuttavan päähenkilön Annin kuin tämän rakkauden, ihailun ja petoksen kohteiden suhteen. Puhutaan paljon myös naisen katseesta ja kumppanin kauneuden jumaloinnista ja sukupuolet ylittävästä visuaalisesta representaatiosta. Miltä tuntuuu olla palvonnan kohde? Miksi Anni tavoittelee niin kiivaasti onnellista, turvallista parisuhdetta ja samalla sabotoi oletettua onneaan tehokkaasti? Miten kirjoittaa uskottavasti pihalla oleva nuori nainen? Voiko romaanihenkilö olla liian "woke"? Kuvittelen sinut vierelleni on rakkausromaani, joka on vahvasti yhteiskunnassa kiinni. Se yhdistelee huumaavia rakastumisen ja seksuaalisuuden löytymisen kokemuksia mm. pohdintaan siitä, miten käy queerin nykymaailmassa, jossa myös homojen oletetaan haluavan keskiluokkaista perhe-elämää. Mietimme sitäkin, onko homoliikkeen historia vaarassa unohtua kun ihmisoikeustaistelu alkaa tuntua voitetulta.

Osa 11: Silja Kejonen, Lähetä minulle ympyrä

Julkaistu 1.7.2020

Asioita, joista ei pysty sanomaan, kohdat, joissa haparoi. Tämän viikon vieraan Silja Kejosen kanssa puhutaan runokokoelmasta Lähetä minulle ympyrä (Gummerus) . Podcastin esittely on lyhytsanainen, sillä en osaa tiivistää, mistä kaikesta puhuimme! Ainakin installaatioiden ja runon tekemisen samankaltaisuuksista, menneisyyden rohkeista naisista, jotka ovat olleet niin omanlaisiaan, etteivät suostu edes meidän jälkipolvien tarkasteluun ja ennakkoluuloihin nätisti, taidekokemusten somejakamisen tärkeydestä, ihanuuden överiksimenemisestä ja karmeudesta, ja siitä miksi ruusu on ruusu on ruusu. Silja Kejosen kuva: Liisa Valonen

Osa 10: Harry Salmenniemi, Uhrisyndrooma ja muita novelleja

Julkaistu 23.6.2020

Kirjakerhon KYMMENES (10!!!) vieras on Harry Salmenniemi, jonka novellikokoelmien kokonaisuus on kerännyt ylistystä ja maailmankirjallisuusvertauksia vakavastiotettavilta kriitikoilta. Uhrisyndrooma ja muita novelleja (Siltala) ehti ilmestyä helmikuussa, muttei ole ainakaan menettänyt ajankohtaisuuttaan. Taru tavoitti Harryn viettämästä minilomaa. Viininjuonnin ja pizzansyönnin jälkivaikutusten ylistämisen lisäksi pohdittiin mm. vauvan ilmestymisen paljastamaa ääretöntä vapautta ja sotaisuuden yleisyyttä kielessä (Torikka lupaa jatkossa yrittää lopettaa esim. poteroihin kaivautumisen). Miksi ne novellien aiheet - kuten ylimielisyydellä ja naisvihalla omia pelkojaan peittelevät "länsimaisen kulttuurihistorian perinteeseen" hirttäytyvät miehet - joita kirjailija on pitänyt aikansa eläneinä ovatkin lukijoille kauhean ajankohtaisia ja omakohtaisia? Opittiinko koronakeväästä mitään muuta kuin banaaleja elämäntaitokliseitä? Kuuntele ja keskustele mukana! Osallistu Kirjakerhon tuottamiseen: https://www.patreon.com/pienikaranteenikirjakerho Hanki Uhrisyndrooma: https://www.siltalapublishing.fi/kirjat/uhrisyndrooma/

Osa 9: Johannes Ekholm, Planet Fun Fun

Julkaistu 18.6.2020

Podcastin yhdeksännessä (9) jaksossa Taru Torikka saa keskustelukumppanikseen vanhan ystävänsä Johannes Ekholmin, jonka kanssa mm. toimitti aikoinaan Radio Helsingin Suurta hesalaista kirjakerhoa. Tällä kertaa keskustelun aiheena on Johanneksen toinen romaani mutta "luopumistrilogian" kolmas osa, Planet Fun Fun (Otava). Se jatkaa edeltäjiensä Graafisen suunnittelun ja Rakkaus niinkun tyylillä, rakentuu "autenttisista" keskustelutaltioinneista, nettiviestittelystä ja muusta materiaalista, mitä nyt taukoamatta toisilleen ja toistensa ohi puhuvat nykyihmiset jättävät jälkeensä, mutta se kurkottaa Ekholmin aiempia kirjoja isompiin kuvioihin, jopa maailmanlaajuisen salaliiton kimppuun. Kirja kommentoi koko ajan itseään ja fiktiivisen romaanin oikeutusta, mutta juuri se tekee siitä vetävän ja kiinnostavan, jopa jännittävän romaanin! Edes tunnin keskustelussa ei ehdi kuin raapaista osaa Planet Fun-Funin teemoista, mutta joitakin kuitenkin. Tervetuloa mukaan keskusteluun! Podcastissa keskustellaan Kertomuksen vaarat -tutkimusprojektista https://kertomuksenvaarat.wordpress.com/ Johannes Ekholmin kuva Helen Korpak/ Otava

Osa 8: Milja Sarkola, Pääomani

Julkaistu 9.6.2020

"Kokemus vapaudesta on suurimpia etuoikeuksia." Pienen karanteenikirjakerhon viikon vieraana kuullaan Milja Sarkolaa, jonka romaani Pääomani pakottaa henkilönsä ja lukijansa tarkastelemaan äärimmäisen ajankohtaista aihetta, etuoikeuksia. Myös vähän uudesta ja epämieluisasta kulmasta, tai ainakin minua se haastoi ja hankasi! Pääomani päähenkilö, lakkaamatonta monologian ylläpitävä Cecilia on Milja Sarkolaa muistuttava hahmo, varakkaan suomenruotsalaisen kulttuuriperheen vesa, teatterin ammattilainen joka kirjoittaa autofiktiivistä romaania, ja laskee kaikkea, niin omaisuuttaan kuin hyvinvointinsa muita merkkejä. Kuitenkaan Pääomani ei ole autofiktiota. Pohdimme, miten näkökulman rajaus ja kirjan henkilön ikävimpien piirteiden liioittelu auttaa sanomaan jotain sellaisista hankalista aiheista kuin luokka, vapaus, varallisuus. Cecilia on suomalaisen taiteilijahierarkian nykykäytännöissä etuoikeutettu, mutta se ei tarkoita etteikö teatterin, taiteen ja rahoituksen kriisi ulottuisi hänenkin elämäänsä. Cecilia tasapainottelee "porvarillisen hyveen" perinnön, ahkeruuden sisäsyntyisen vaatimuksen ja asemaan liittyvien vastuiden kanssa - ja kadehtii downshiftaavia, kokeelliseksi ryhtyviä, pienillä apurahoilla eläviä kollegojaan, joita ei paina velvollisuus huolehtia, että Pääomaa - kulttuurista ja taloudellista - saanut jättää jälkeensä niitä yhtä paljon seuraaville polville. Pohdimme "luokattoman maamme" näkymättömiä luokkia, ja sitä, miksi nyt on kiinnostavaa katsoa porvarillisuutta sisältä käsin. Mietin lukiessani monta kertaa, että miksi romaani kehtaa pyytää minua kiinnostumaan etuoikeutetun, porvarillisen ja raivostuttavan varovaisen taiteilijan elämästä, onhan täällä muitakin jotka eivät pääse ääneen, mutta jotenkin se onnistuu vakuuttamaan joka kerran tarpeellisuudestaan. Pieneen karanteenikirjakerhoon on salakavalasti muodostunut jatkumoita. Näköjään mua kiinnostavat tänä keväänä erityisesti porvariromaanit, kulttuuripiirien ihmisten elämä ja epämiellyttävät naispäähenkilöt! Kiinnostavaa kuulla, mitä te muut ajattelette Pääomastani! Jos olet pitänyt Rachel Cuskin Ääriviivoista ja muista romaaneista, saatat löytää tästä jotakin samaa fiilistä. Pääomani on myös Q-teatterin esitys, se palaa lavalle syksyllä! Itse ainakin haluan kirjan luettuani nähdä myös toisen, ehkä tarinan komediallisia puolia enemmän painottavan version aiheesta! Milja Sarkolan kuva: Jarkko Mikkonen Hanki Pääomani-romaani: http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2020-kev%C3%A4t/p%C3%A4%C3%A4omani.html Liput Q-teatterin esitykseen: https://www.q-teatteri.fi/paaomani/ Tule mukaan tukemaan ainutlaatuisia kirjallisuuskeskusteluja ja Pientä karanteenikirjakerhoa https://www.patreon.com/pienikaranteenikirjakerho

Osa 7: Helmi Kajaste, Rakenna kärsi ja unhoita

Julkaistu 3.6.2020

"Unohtaminen ei ole muistin virhe, vaan tarpeellinen ominaisuus." Tällä kertaa kohtaamme Helmi Kajasteen, joka on paitsi elokuvahullu, korjausrakentamiseen perehtynyt arkkitehti, myös monelle tuttu rap-hahmona Draama-Helmi. Mielestäni kaikkea Helmin taiteellista tuotantoa - musiikkia, esseekirjaa ja sen kuvitusta - yhdistää elokuvallisuus ja viitteellisyys, jonkinlainen impressionistinen lähestymistapa. Keskustelemme siitä rajasta, miten voi kommunikoida ajatuksiaan elokuvien ja muun taiteen kautta muille ja tulla ymmärretyksi ilman että selittää liikaa. Helmin viitteenomaiset esseet viipyvät tuhon ja jälleenrakentamisen teemoissa, ja keskustelu viipyy Grey Gardens -dokumenttiklassikon rappiotunnelmissa sekä Chantal Akermanin kotia ja kodin kaipuuta käsittelevien "ihanan arkisten" elokuvien tunnelmissa. Puhumme myös käsitöiden ja askartelun tärkeydestä - varsinkin kaltaisillemme ihmisille, jotka eivät oikein osaa tehdä niitä. Oksasenkatu 11:een (Helsingin Töölössä) aukeaa 4.6. näyttely, jossa pääsee tutustumaan paitsi Helmi Kajasteen kirjan kuvituspiirroksiin, myös hänen anarkistisesti rakentamiinsa pienoismalleihin!

0sa 6: Pihla Hintikka, Hetken Pariisi on meidän

Julkaistu 26.5.2020

Pienen karanteenikirjakerhon kuudennessa jaksossa Taru Torikan kanssa keskustelee Pihla Hintikka, Pariisiin kotiutunut toimittaja, joka on myös työskennellyt mallina ja kirjoittanut ranskaksi kaksi feminististä tietokirjaa raskaudesta ja lastenkasvatuksesta. Hänen esikoisromaaninsa Hetken Pariisi on meidän (Otava) sijoittuu melko tiukkarajaisesti siihen etuoikeutettuun Pariisiin, missä työskennellään muoti- ja taidealoilla, eletään Marais’sa ja shopataan Colettella. Kuitenkin glamourin ja pariisitarten huolettoman eleganssin alla on paineita ja huolia, ympäröivän maailman kriisit - kuten maahanmuutto ja Ranskan koveneva suhtautuminen siihen - valuvat ja vaikuttavat eliitinkin elämään. Itse muotimaailma ja taide-elämä on muutoksessa. Kirja seuraa kolmen eri-ikäisen päähenkilönaisen elämää vuonna 2015. Miksi juuri näiden naisten, selviää keskustelussa. Pihlan ja Tarun keskustelu rönsyilee naisten intohimojen kohteissa: muodin tärkeydessä yhteiskunnan, taiteen ja talouden leikkauspisteissä, siitä taiten kirjoittamisen vaikeudessa, harvinaisuudessa ja tärkeydessä, ranskalaisen feminismin traditiosta ja nykytilasta, pariisitar-myytistä… Mietimme taiteen ja muodin luojien tapaa ammentaa yhetiskunnan virtauksista ainesta työhönsä, ja kuka oikein toimii moraalisesti suhteessa paperittomiin pakolaisiin tai kertakäyttöisen oloisiin, vaihdettavissa oleviin "mallityttöihin". Romaanin tapahtumahetkellä ranskalainen yhteiskunta on myllerryksen alussa, sen käsittelemät aiheet ovat muuttuneet aina vain ajankohtaisemmiksi. Voit tukea ja tilata podcastia https://www.patreon.com/pienikaranteenikirjakerho Keskustelussa mainitaan mm. seuraavat teokset: Annastiina Heikkilä, Bibistä burkiniin eli totuuksia ranskatar-myytin takaa (S&S, 2018 https://kustantamo.sets.fi/kirja/bibista-burkiniin/ Virginie Despentes, King Kong -tyttö (suom. Lotta Toivanen, Like 2008) https://like.fi/kirjat/king-kong-tytto/

Osa 5: Piia Leino, Yliaika

Julkaistu 19.5.2020

Taru Torikka ja Piia Leino keskustelevat Leinon tuoreesta romaanista Yliaika, josta koronakevät poikkeustiloineen teki entistäkin ajankohtaisemman ja pelottavan enteelliseltä tuntuvan. Yliajassa eletään vuotta 2052, jolloin Suomi on ratkaissut hyvinvointivaltion kustannusongelmat ja purkanut eläkepommit poistamalla yli 75-vuotiailta kansalaisoikeudet. Vanhusten vaihtoehtoina on paperiton pakolaisuus tai "vapaaehtoinen" exitus. Romaanin alussa Lex 75:n pääarkkitehti, entinen ministeri ja pitkän linjan menestyjä Annastiina Kankaanrinta valmistautuu omaan tyylikkääseen poistumiseensa, mutta täydellinen viimeinen ele ei sujukaan suunnitelmien mukaan. Hyvän dystopian tavoin Yliaika näyttää lukijan oman ajan tarkasti poistamalla todellisuudesta jotain oleellista. Leino ja Torikka pohtivat, miksi järjetön ja epäinhimillinen ihmisoikeuksien riistokin saadaan perusteltua kansalle, kun taitava poliitikko käyttää hyväksyttyä, näennäisen rationaalista "talouden kieltä". Vaikka romaanin lähtökohta kuulostaa hullulta, jo koronakriisi on näyttänyt, miten senioreita käsitellään mediassa ja politiikan kielessä joukkona, jota on holhottava, huollettava ja hallittava, ei ihmisinä joilla on itsemääräämisoikeus. Podcast miettii, miksi kansa on helppo saada uskomaan yhden totuuden talouspuheeseen, ja miksi media epäonnistuu tehtävässään havainnollistaa miten asiat liittyvät toisiinsa. Miksi spektaakkeliyhteiskunta ja tunnekuohu vain kiihtyy samalla kun kuvittelemme elävämme entistäkin rationaalisempaa aikaa? Miksi nelikymppisten päättäjien ja kansalaisten on mahdotonta kuvitella itsensä vanhukseksi ja avuntarvitsijaksi? Olemmeko taloutta varten vai voisiko valtio olla meitä varten? Onko empatialle mahdollisuuksia? Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan! Kuuntele ja jaa! #pienikaranteenikirjakerho Voit tukea Pienen karanteenikirjakerhon tekemistä ryhtymällä podcastin kaveriksi osoitteessa https://www.patreon.com/pienikaranteenikirjakerho

Osa 4: Jan Forsström, Aikuisia ihmisiä

Julkaistu 12.5.2020

Pienen karanteenikirjakerhon neljännessä jaksossa toimittaja Taru Torikka keskustelee kirjailija Jan Forsströmin kanssa tämän proosakirjasta Aikuisia ihmisiä. Forsström on myös elokuvantekijä, joten Torikka tivaa häneltä lyhytproosan ja leffan mahdollisesta sukulaisuudesta, lyhyiden tekstiepisodien kerrontakeinojen ja rakenteellisten ratkaisujen "elokuvallisuudesta". Aikuisia ihmisiä sijoittuu nyky-Helsingin taide- ja kulttuuripiireihin, ja Forsström näyttää terävästi ironisia siivuja ikuisten lupausten ja entisten nuorten elämästä. Voiko kirjailijan katse olla yhtäaikaa julma ja lempeä? Miksi kirjailijan on helpompi eläytyä naishahmojensa ajatuksiin, kun miehet tahtovat lipsahdella karikatyyreiksi itsestään? Keskustelussa sivutaan myös "matalapalkkaelittin" poliittisia ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia ja ikävöidään Coronan baaritiskille, missä jokainen on oman, semi-syvällisen art house -elokuvansa päähenkilö. Sinäkin voit liittyä meidän pöytään! (Jan Forsströmin kuva Stefan Bremer)

Osa 3: Philip Teir, Neitsytpolku

Julkaistu 5.5.2020

Pienen karanteenikirjakerhon kolmannessa jaksossa toimittaja Taru Torikka keskustelee kirjailija Philip Teirin kanssa tämän romaanista Neitsytpolku (Jungfrustigen, suom. Jaana Nikula). Keskustelussa pohditaan suomenruotsalaisen omaelämäkerrallisen kaunokirjallisuuden pitkää jatkumoa, miten Neitsytpolku asettuu Tikkasten, Donnerin ja Kihlmanin rinnalle tai sitä vastaan. Miten nykypäivän kirjailija ratkaisee omasta ja läheisten elämästä kirjoittamisen eettiset ongelmat? Puhutaan paljon myös huonosta omastatunnosta, Sally Rooneysta, Rachel Cuskista, villapaidoista ja rakastumisesta.

Osa 2: Anu Kaaja, Katie-Kate

Julkaistu 28.4.2020

Pienen karanteenikirjakerhon toisessa jaksossa toimittaja Taru Torikka keskustelee kirjailija Anu Kaajan kanssa tämän romaanista Katie-Kate. Keskustelu sukeltelee Katie-Katen aiheissa (prinsessat, porno, kohukaunottaret, julkkisteollisuus, Englannin kuningashovi) ja niiden risteymissä, villisti kuin romaani itse. Podemme ja puramme sisäistettyä naisvihaamme, ennakkoluulojamme ja prinsessaunelmiamme. Tervetuloa mukaan!

osa 1: Tommi Melender, Poika joka luki Paavo Haavikkoa

Julkaistu 21.4.2020

Pienen karanteenikirjakerhon ensimmäisessä jaksossa toimittaja Taru Torikka keskustelee kirjailija Tommi Melenderin kanssa tämän uudesta esseeteoksesta Poika joka luki Paavo Haavikkoa. Esseiden aiheet ulottuvat ilmastokriisistä uskonkriiseihin, sosialidemokratiasta vaarallisiin kirjailijoihin. Melender ei tarjoa helppoa lohtua vaan pakottaa lukijan, mutta myös esseeminänsä menemään päin vaikeita asioita. Versoaako siitä jotain uutta toivoa? Kuuntele ja päätä itse.

Takaisin podcastien listaan