Niko ja Oskari pohtivat sukupolviensa tähtiä kahdesta eri kulmasta. Onko Robynin-jälkeinen skandinaavinen pop saavuttanut saturaatiopisteensä vai miksi Mø ja Alma ovat floppailleet pitkin syksyä? Entä miksi The 1975 on loppuvuoden tapaus pöhlöydessään ja hirveydessään. Näiden lisäksi Niko esittää teorian, mikä genre on kaiken 2010-lukulaisen takana.
Suositukset:
Niko: Kadhja Bonet: Child Queen
Oskari: Ryuichi Sakamoto: Coda
Namedroppauspilvi:
The 1975, Air France, Alma, Anne-Marie, Ava Max, Bastille, The Blue Nile, Kadhja Bonet, Bon Iver, Bonobo, Michael Bublé, Vashti Bunyan, Belinda Carlisle, Charli XCX, Kelly Clarkson, Clean Bandit, Duran Duran, The Faint, Luis Fonsi, Greta Van Fleet, Grimes, Janet Jackson, Billy Joel, Juice WRLD, Kodak Black, Zara Larsson, LCMDF, Lil Peep, Lindstrøm, Demi Lovato, Khruangbin, Kygo, M83, Major Lazer, Manic Street Preachers, Marshmello, Memory Tapes, MGMT, Joni Mitchell, Mø, Muse, Neon Indian, Panic at the Disco!, Passion Pit, Queen, Radiohead, Robyn, Rush, Sean Paul, Katy Perry, Kim Petras, Post Malone, Ryuichi Sakamoto, Travis Scott, Sheck Wes, Sigrid, Sleigh Bells, The Smashing Pumpkins, The Smiths, Snap!, Todd Terje, Tove Lo, Tove Styrke, Twenty-one Pilots, Alan Walker, Washed Out
Podcast: Play in new window | Download (43.1MB)
Tilaa podcast: Apple Podcasts | Spotify | RSS
Oho oioi eivät kehu tai tsemppaa Almaa, väittävät että Alman musiikki ei ole kovin erikoista/mielenkiintoista.
Ps. Tykitellään suomen radikaalein musiikkimedia.