Kuuntele The "How Does a 747 Pilot Work?" Edition
Amerikkalaiset podcastit voi jakaa karkeasti ottaen kahteen ryhmään. Ensimmäinen, niin sanottu länsirannikon tyyli tarkoittaa joukkoa ihmisiä hölisemässä keskenään, eikä juttelua ole sen kummemmin editoitu. Sen viehätys kumpuaa puhujien kemiasta ja hauskanpidosta, johon kuulija pääsee virtuaalisesti osallistumaan.
Toinen tyyli, joka assosioituu vahvemmin itärannikkoon ja public radioon, on huolella raportoitu, kirjoitettu, leikattu ja juonnettu kokonaisuus, jossa ei ole yhtään mitään ylimääräistä. Siitä syntyy fiinejä Teoksia™, mutta aika usein niitä ihaillaan ulkoa. (Olen lääpälläni tämän genren edustajiin.)
Sitten on vielä kolmas tie, eikä se tässä tapauksessa tarkoita kädenlämpöistä vasemmistolaisuutta. Siinä viedään mikrofoni ulos studiosta, mutta ei käsitellä nauhoitetta juuri lainkaan. Siis eräänlainen hybridi kahdesta muusta tyylistä.
Sellainen on Slaten Working-podcast.
En ole ihan varma, onko Workingin idea todella yksinkertainen vai vaikuttaako se vain siltä. Jokaisessa jaksossa kysytään haastateltavalta yhtä asiaa: mitä teet työksesi?
Sitten haastateltava vastaa, välillä elegantisti ja välillä kömpelösti. En väitä, että jokainen jakso olisi hypnoottisen hienoa kuunneltavaa, mutta jotain vetoavaa konseptissa on.
Erään määritelmän — saattoi olla Kaarle Hurtig tai sitten Benjamen Walker — mukaan (hyvään) podcastiin kuuluu se, ettei se oikein istu radioon. Working tuo mieleen Radio Mafian alkuaikojen haastattelut, jotka tuntuivat kestävän tuntikaupalla ja klonksuttelevan aiheesta toiseen ilman että kukaan jaksoi erityisemmin huolehtia kuulijan viihtyvyydestä. Meno oli silti hyvä.
Podcast muistuttaa Paul Fordin kohteliaisuusvinkistä, jolla kuulemma pärjää bileissä aina. Kun Ford kohtaa vieraita ihmisiä, hän kysyy mitä he tekevät työkseen ja sanoo sitten ”kuulostaa hurjan vaikealta”. Olen etsinyt sopivaa tilaisuutta käyttää samaa tekniikkaa, mutta sellaista ei ole vielä tullut vastaan.
(Olen myös miettinyt, pitäisikö Working-podcastin idea varastaa Suomeen. Oikeastaan olen miettinyt sitä monen podcastin kohdalla, mutta en ehdi tehdä määräänsä enempää juttuja ja sitä paitsi kuulostaisi aika tylsältä, jos olisin koko ajan äänessä.
Ehkä sinä haluaisit tehdä sen? Joo! Voin neuvoa alkuun, jos tarvitset kannustusta – lähetä vaikka sähköpostia. Itse asiassa minun pitäisi kirjoittaa siitä, miten teen podcasteja, mutta en ole vielä ehtinyt. Paitsi että onko se kiinnostava aihe Jakso.fin lukijoille? Ovatko podcastien kuulijat myös potentiaalisia podcastien tekijöitä?
Jaahas, taisin hairahtua sivupolulle. Takaisin asiaan.)
Workingistä tekee podcastmaisen eli epäradiollisen se, että haastatteluihin punkeaa pakolla hulluna yksityiskohtia. Niitä on liikaa, niin paljon että ainakin lehtijutussa olisi pakko karsia osa pois ja keskittyä tärkeimpiin, kuvaavimpiin anekdootteihin. Podcastissa taas listausta kantaa se, että aihe on haastateltaville tärkeä ja se myös kuuluu. Ainakin parhaimmillaan (sanakirjan tekijä, väittelymoderaattori), välillä lopputulos on ihan vaan tylsä.
Mutta sellaista se on. Toisinaan lupa kysellä toisilta ihmisiltä tyhmiä tuottaa kiinnostavia vastauksia, toisinaan ei.
Jösses että tulikin masentava lopetus. Ei todellakaan kelpaisi radioon tämä blogaus.