Kuuntele
Aloitamme Jaksossa uuden sarjan, jossa suomalaiset podcastaajat kertovat ohjelmistaan, niiden synnystä ja tekemisen mittaan opituista asioista. Ensimmäisenä vuorossa on Sivumennen, jota tekevät Johanna Laitinen ja Jonna Tapanainen.
Puhumme Sivumennen-podcastissa hyvistä kirjoista – käännöksistä ja kotimaisista, tieto- ja kaunokirjoista. Keskustelemme siitä, mitä ajatuksia ne meissä herättävät ja mihin kirjallisiin perinteisiin ja keskusteluihin sekä niitä laajempiin ilmiöihin ne liitämme. Sivuamme myös kirjoihin liittyviä muita aiheita, politiikkaa ja kulttuuria laajemmin, emmekä pelkää olla henkilökohtaisia.
Podcastaamisen aloittaminen tuntui siinä mielessä luonnolliselta, että olemme ystäviä ja jo vuosien takaa. Aina kun tapasimme, puhuimme lukemistamme kirjoista ja siitä, mitä ne meille merkitsivät. Jaoimme myös toisillemme lukuvinkkejä ja perustelimme ne. Podcastin tekeminen houkutteli, koska se tuntui tuoreelta, podcasteissa tuntui olevan jotain tyypillistä ajalle. Varmasti meitä kannusti se, että Suomessa ei ollut kirjallisuuspodcastia (siis puhtaasti radio-ohjelmasta irrallista podia), ja tuntui hauskalta olla eka. Lisäksi meitä ärsytti, että Suomessa oli lähinnä miesten perustamia podeja. Tuntui tärkeältä perustaa podcast, joka tuntui itselle relevantilta ja tärkeältä ja joka oli myös statement siinä mielessä, että olemme naisia.
Kuulija saa Sivumennen-podcastista perusteltuja lukuvinkkejä, tietoa siitä, mitkä kirjat ovat juuri nyt it-kirjoja, keitä kirjailijoita kannattaa seurata tai keihin olisi syytä kiinnittää katse, mitkä kirjalliset ilmiöt ovat vahvoja ja mitkä ehkä vähitellen vahvistumassa. Sivumennen auttaa ymmärtämään, miksi ja miten monella eri tavalla kirjallisuus on tärkeää – siis muutenkin kuin yksilöllisenä, henkilökohtaisena kokemuksena.
Tärkein juttu, jonka olen oppinut Sivumennen-podcastia tehdessä on se, että pitää tehdä eikä arkailla – Johanna Laitinen, Sivumennen
Tekemällä oppii. Yritä pitää jutut tiiviinä, mutta anna puheen rönsyillä. Jälkikäteen voi saksia vaikka mitä pois, mutta hyvin lähtevää keskustelua ei kannata katkaista vain ajan takia. Löyhä käsikirjoitus on hyvä olla, mutta hedelmällisin keskustelu syntyy, kun alamme vain jutustella kuten normaalisti, rönsyillen ja toisiamme inspiroiden – Jonna Tapanainen
Hyvä podcast on sellainen, joka antaa tietoa tai herättää ajatuksia tai parhaimmassa tapauksessa molempia. En pidä tärkeilevistä podcasteista, vaan minulle tärkeää on, että tunnen olevani osa podcastia, en vain sen yksipuolinen vastaanottaja. Hyvä podcast saa minut samastumaan siihen tai sen tekijöihin. Siksi tiukka muoto ei ole aina tärkeää; myös muodoton, rakenteeton podcast toimii, jos on samastumispintaa. Henkilökohtaisuus toimii. On aina kiva, kun podcastaajiin muodostuu suhde.
Sivumennen-podcastaajien esikuvia:
- Serial
- Caroline Ringskog Ferrada-Nolin En varg söker sin podd
- New York Timesin Books-podcast
- Guardianin, BBC:n, New Yorkerin ja Slaten podcastit
(Vastaukset on muokattu sähköpostihaastattelun pohjalta.)
Joo. Siis tällaisia ajatuksia kaivataan kyllä. Työn alla on podcasti podcastin tekemisestä, mutta hieman toisesta vinkkelistä kasvatellen prosessia, jota voi seurata haluamaansa pisteeseen asti (kiinnostus) ja tai sitten jakaa kokemuksiaan sopivasti sivuraiteille asian tiimoilta – mistä äkkiä tuleekin uusi aihe.
Kaksisuuntainen viestintä kuulijan kanssa on aina hedelmällistä, vaikka palaute voikin olla ”korjaavaa”. Yhtä ja ainoaa oikeaa ei ole ja kaikki vastaukset ovat oikein.
Eespäin ja syvään päähän, ei sitä muuten opi.