Kuuntele
Eräs yksinkertaisimmista formaateista on panna fiksuja ja hauskoja ihmisiä istumaan mikrofonin ääreen. Hyvä esimerkki sellaisesta ohjelmasta on Slate Money.
Vakiokaartiin kuuluu kolme osallistujaa: Felix Salmon, mahtavan brittiläisellä tavalla nenäkäs taloustoimittaja; Cathy O’Neill, joka aiemmassa elämässään kävi sijoitusrahastossa pörssikauppaa matemaattisten mallien pohjalta; ja Jordan Weissmann, innokas amerikkalainen taloustoimittaja.
He ovat erittäin erilaisia persoonia. Felix Salmon vastaa ainakin minun mielikuvaani brittiläisen yliopistokoulutuksen saaneesta ärsyttävästä tyypistä, joka on tarvittaessa varsin paha suustaan. Kun ohjelmassa keskusteltiin siitä, miten rikkaiden yksityiskeräilijöiden kuvataidekokoelmista saataisiin eniten iloa maalmalle, totesi Salmon toiseksi parhaan vaihtoehdon olevan sen, että miljardööri rakentaa uuden museon eli valtavan monumentin omalle egolleen ja veloittaa ihmisiltä pääsymaksun siellä käymisestä.
Cathy O’Neill taas on aina oikeudenmukaisuuden puolella ja hän on vahvasti mukana Occupy-liikkeessä. Kokemus sijoitusrahastosta tarkoittaa, että hän ymmärtää hyvin Wall Streetin ihmisten ja yhtiöiden sielunelämää, jos nyt yhtiöllä voi sanoa olevan sielua. Kai sillä voi olla. Miksei voisi? Jordan Weissman on selvästi alakynnessä kahteen muuhun verrattuna, mutta se kuuluu asiaan. Varsin usein Weissman ja O’Neill esittävät mielipiteensä jostain asiasta, jonka jälkeen Salmon ilmoittaa olevansa eri mieltä. It’s all part of the deal!
Podcastin aiheena on nimellisesti raha ja talous, mutta se venyy kaikenlaiseen. Hyvä esimerkki siitä on kesän 2015 jakso, jossa puhuttiin vain ja ainoastaan rosé-viineistä. Tiivistettynä: kesällä kaikki rosé on hyvää ja kalliin viinin arvo on siinä, millaisen tarinan sen ympärille voi kutoa. Äläkä ikinä osta vuosikertaroséeta. Se on kusetusta.
Tämän takia ohjelmaa on hauska kuunnella. Ajankohtaisia ja ikuisuusaiheita käsitellään erilaisten talous(tieteellisten)linssien läpi, yritetään viitata tuoreimpiin tilastoihin ja aiheesta tehtyihin tutkimuksiin, mutta koko ajan puhutaan ymmärrettävästi. Itse asiassa Slate Moneyssä käy usein niin, että mitä esoteerisemmästä aiheesta on kysymys, sitä kiehtovampaa kuunneltavaa se on.
Kenties se johtuu siitä, että ihmisten innostus välittyy, tajusi puheenaiheesta varsinaisesti mitään tai ei. Minä olen taloustieteen suhteen edelleen täysi harrastelija, minkä takia ehkä pidänkin tällaisesta lähestymistavasta.
Jotain perverssin nautittavaa on siinäkin, miten Salmon ja kumppanit mainostavat erilaisia tuotteita ja palveluita naureskeltuaan ensin koko ohjelman kaikenlaisille vedätyksille ja huijauksille.
Jaksot kestävät vajaan tunnin ja niitä julkaistaan kerran viikossa.