Yleinen

Hyvää yötä, Night Vale

13.11.2015 · Johanna Viitanen

Kuuntele

Pikkukaupungin asukkaista 53 prosenttia on syntynyt ilman kipua aistivia hermoja. Vanhempainyhdistys setvii, aiheuttavatko reput autismia. Aavikon yllä lentää säksättävät helikopterit, joiden väristä asukkaiden pitää päätellä, onko tarpeen paeta henkensä edestä.
Paikallisradion vessassa leijuu kissa, jonka pennuille kasvaa aikanaan myrkkyrauhaset. Aseman harjoittelijoille tuppaa käymään mystisissä olosuhteissa tosi huonosti.
Tällaiselta kuulostaa elämä amerikkalaisessa Night Valen kaupungissa, joka on perustettu 6 000 vuotta sitten – ainakin jos luotamme Cecil Gershwin Palmeriin, paikallisradion juontajaan, joka omien sanojensa mukaan on teininä kertaalleen jo kuollut.
Cecilin hypnoottinen ääni kertoo kielletystä koirapuistosta ja maailman vaarallisimmista kirjastonhoitajista podcastissa Welcome to Night Vale.
Kesäkuussa 2012 alkanut tarina on edennyt 77. varsinaiseen jaksoonsa ja kasvanut maailman suosituimmaksi fiktiopodcastiksi. Pelkästään Soundcloudissa sitä seuraa yli puoli miljoonaa kuulijaa. Suosiosta on seurannut muun muassa liveshow, jota on esitetty ympäri maailmaa.
Vuonna 2014 yleisö vislasi Helsingissä, kun Cecil Palmer nousi Teatteri Forumin lavalle tutun Night Vale -tunnarin saattelemana. Liput olivat loppuneet heti niiden tultua myyntiin heinäkuussa, ennen kuin tapahtumaa oli ehditty Suomessa edes mainostaa.
Night Valen faneja yhdistää kiinnostus kauhuun ja scifiin, mutta yhtä lailla sarjassa koukuttavat miljöön yksityiskohdat ja hahmoton vaara, johon on helppo samastua ahdistuksen aikakaudeksikin kutsuttuna aikana.
Jos eriskummallinen sillisalaatti kolahtaa, se kolahtaa heti ja armotta.
Night Valea kuuntelemme me, jotka olemme nauliutuneet television eteen Hämärän rajamailla -sarjan, Salaisten kansioiden ja Twin Peaksin ajaksi tai hurahtaneet Stephen Kingin teoksiin ja B-luokan scifileffoihin. Brokeback Mountainista traumatisoituneet huokaavat ihastuksesta, kun radiomies Cecilin ja tutkija Carlosin kotoisa romanssi tihkuu siirappia eikä kummallekaan miesparista tarvitse käydä huonosti.
Omaan lajiinsa kuuluvat nuoret tosifanit, joiden teksteistä ja kuvista Tumblr tuskin pystyy pitämään enää lukua. He hengittävät Night Valen ilmaa ja muistavat joka yksityiskohdan sekä jakson, jossa se esiintyi. Heidän intonsa koskettaa: että podcast – podcast! – voi kiinnostaa niin monia, niin erilaisia kuulijoita.
Resepti on pirullisen yksinkertainen. Jokainen jakso on fiktiivinen uutislähetys, joka hyppii pikkukaupungin tapahtumasta toiseen. Kaiken nivoo yhteen näyttelijä Cecil Palmerin soinnikas kertojanääni, joka saa oudoimmatkin käänteet kuulostamaan arkisilta.
Vajaan puolen tunnin jaksoja ilmestyy kahdesti kuussa. Jokaiseen kuuluu sääennuste eli vaihtuva biisi, jolla ei ole yhteyttä Night Valeen.
Löyhästi jatkuva juoni käsittelee uhkakuvia ja salaliittoja. Aikamme vellova, epämääräinen ahdistus onkin sarjassa taiten kirjoitettu konkreettisiksi uhkaajiksi. ”Ne” ovat perässämme, ”ne” tulevat niin kuin kanavan johtoporras, joka verenhimoisena pyrkii studioon kesken lähetyksen. Kukaan ei tiedä, miltä johto näyttää ja mitä se haluaa, mutta kaikki osaavat pelätä sitä.
Salaliitosta toiseen liikkuvan kertomus yhdistää mysteeriä ja satiiria, draamaa ja komediaa, muttei suostu asettumaan pysyvästi näistä mihinkään. Kokonaisuuden kruunaavat hiottu kieli, hienovarainen huumori ja Cecil Palmerin karisma.


Vaikka kaupunki on varsinainen uhkan tihentymä, sen salaliitot kuulostavat niin höpsöiltä, että niille on vaikea olla virnistämättä.
On tappavan vaaralliset kirjastonhoitajat ja niitä vastaan kamppailevat joukot, joita johtaa 12-vuotias partiolainen. On liike-elämää valtaava StrexCorp ja kaupungin alituinen kilpakumppani, naapurikylä Desert Bluffs, joka saattaa olla tai olla olematta vain Night Valen duplikaatti. On selittämätön pimeässä hohtava pilvi, joka lähettää radiokanavalla uhkaavia viestejä kaupunkilaisille.
Oudot tapahtumat seuraavat Night Valessa toisiaan erikoisen luontevasti. Maailma on eheä ja sellaisena uskottava.
Kun kirjat lakkaavat toimimasta, kaupunginvaltuusto tiedottaa, ettei sen näkemys kirjoista ole muuttunut: ”Valtuusto pitää kirjoja vaarallisina eikä suosittele pitämään niitä yksityisasunnoissa.”
Toisella kertaa kaupunkilaiset saavat varoituksen hämähäkkiongelmasta: lukutaidottomuus, ei-toivotut raskaudet ja väkivaltarikokset ovat lisääntyneet Night Valen tarantulayhteisössä. Rankkuri käynnistää iltapäivätoimintaa teemalla ”Opeta hämähäkki lukemaan”. Ohjelmaan voi liittyä vapaaehtoiseksi itkemällä kylpyammeessa, kunnes helpottaa.
Käypä niinkin, että paikallislehti korvaa printtiversionsa uudella mielikuvituspainoksella. Paperin ja painomusteen sijasta lukijat saavat oikeuden kuvitella millaisia uutisia haluavat. Tämä ei ainoastaan säästä kustannuksia vaan tarjoaa lukijoille ”neliväristä liikkuvaa kuvaa heille räätälöidyssä mielikuvitusmaailmassa” – vain kuudenkymmenen taalan kuukausihintaan.
Tilaus on tietenkin pakollinen, Cecil Palmer muistuttaa maailman epätodennäköisimmässä kaupungissa oudon aavikon keskellä. Ja sitten: hyvää yötä, Night Vale, hyvää yötä.


Night Valea kuunnellessa ohi menneet yksityiskohdat voi lukea Tumblrista, jossa on julkaistu kaikki jaksot tekstimuodossa. Sarjan oheismateriaaliksi sopii myös The Mary Suen juttusarja, jossa Night Valea kuunnellaan uudelleen alusta saakka. Ensimmäisessä osassa salaperäiset huppupäähahmot roikkuvat koirapuiston liepeillä ja uutisankkuri tapaa elämänsä rakkauden, jolla on ihana tukka.
Johanna Viitanen on kirjailija ja kustannustoimittaja.

Kerro mielipiteesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *